Ero sivun ”Mongolivaltakunta” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
imperiumi
kh
Rivi 1:
'''Mongolivaltakunta''' eli '''mongolien imperiumi''' oli [[Tšingis-kaani]]n seuraajineen [[1200-luku|1200-luvun]] valloitussodilla luoma suuri [[imperiumi]]. Suurimmillaan [[mongolit]] hallitsivat yli 32 miljoonan [[neliökilometri]]nneliökilometrin aluetta [[Aasia]]ssa ja [[Eurooppa|Euroopassa]] ja valtakunnan alaisuudessa oli arviolta lähes puolet maapallon väestöstä. Täten se oli pinta-alaltaan historian suurin yhtenäinen valtio, vain merten halkoman [[brittiläinen imperiumi|brittiläisen imperiumin]] ollessa sitä suurempi. Yhtenäisistä valtioista se on myös ainoa, jolla on ollut merenrantaa kolmella suurimmalla valtamerellä. Mongolivaltakunta oli olemassa vajaat sata vuotta.
 
[[Mongolivalloitukset|Mongolien valloitusretkien]] taustalla voidaan nähdä itse itseään ruokkiva prosessi. Kun alueen heimot oli yhdistetty ja luotu voimakas sotakoneisto, se piti sisäisen yhtenäisyyden takia suunnata ulospäin. Alkuaan kyse oli enemmänkin ryöstämisestä, joka menestyksen myötä muuttui vähitellen valloittamiseksi. Alistetut kansat liitettiin mongoliarmeijaan, jonka johtavan kerroksen muodostivat mongolit ja armeijan kasvaminen kiihdytti edelleen valloituksia. Lopulta Tšingis-kaani antoi jälkipolville määräyksen, jonka mukaan kaikki maailman kansat on alistettava mongolien vallan alle.<ref>Johannes de Plano Carpini: Mongolien historia. Matka tartarien maahan vuosina 1245–1247. Suom. Sami Jansson, johdanto, viitteet ja kirjeiden suomennos Antti Ruotsala. Gaudeamus: Helsinki, 2003.</ref>
 
Mongolivaltakunta oli äärimmäisen tuhoisa: sen arvioidaan aiheuttaneen kolmenkymmenen miljoonan ihmisen kuoleman ja esimerkiksi Kiinan väestömäärä puolittui. Toisaalta mongolien tuoman tasapainotilan myötä kauppasuhteet ja kulttuurivaihto Kaukoidän, Keski-Aasian ja lännen välillä virkosivat: jo taantunut [[silkkitie]] piristyi hetkeksi uudelleen. Aikakaudesta onkin käytetty nimitystä ''Pax Mongolica'', rinnastuksena [[Rooman valtakunta|Rooman]] luomaan rauhantilaan, [[Pax Romana]]an.
 
[[Tiedosto:Mongol dominions.jpg|thumbpienoiskuva|Mongolien hallitsemat alueet 1300–1405.]]
 
==Historia==
[[Tiedosto:Mongol Empire map 2.gif|thumbpienoiskuva|Mongolivaltakunnan kehittyminen. Suomen alueeseen rajoittuva osa tarkoittaa [[Novgorodin tasavalta]]a, joka oli yhteistyössä mongolien kanssa.]]
 
Temüjin yhdisti useita [[Mongolia]]n heimoja ja sai seuraajiltaan nimityksen '''Tšingis-kaani''' vuonna 1206. Heimoista tärkeimmät olivat tataarit, keraitit, merkiitit ja naimaanit. Ei ole selvää, puhuivatko eri heimot samaa kieltä: osa on mahdollisesti puhunut [[turkkilaiset kielet|turkkilaisia kieliä]], osa nykyistä [[mongolin kieli|mongolin kieltä]] edeltäneitä kielimuotoja. Joka tapauksessa heimot olivat läheisessä kanssakäymisessä keskenään.
 
Jo 1211 mongolit käynnistivät hyökkäyksen Pohjois-[[Kiina|Pohjois-Kiinaa]]a hallitsevaa [[Jin-dynastia]]a vastaan. Jin-dynastia menetti [[Mantšuria]]n ja [[Peking]]in alueen mongoleille 1215. [[Läntiset uiguurit]] [[Sinkiang]]issa alistuivat 1218. Sodan ollessa käynnissä pohjoisessa Kiinassa mongolit aloittivat sodan Keski-Aasiassa ja tuhosivat Persiaa hallinneen [[Kovaresmia]]n imperiumin surmaten noin 1,5 miljoonaa sen asukasta vuosina 1219–1222. Sen jälkeen mongolit käynnistivät ensimmäiset hyökkäyksensä nykyisen [[Venäjä]]n alueelle. He tekivät pikaisia iskuja [[Kaukasus|Kaukasukselle]], [[Ukraina]]an ja jopa [[Puola|Etelä-Puola]]an 1221–1224. Nopealla kampanjalla mongolit löivät myös [[Xixia|Läntisen Xia-valtion]] nykyisen [[Gansu]]n alueella 1225–1227. [[Intia]]n koillisrajoille mongolit pääsivät jo 1224.
 
Tšingis-kaani lahjoitti osan valloitetuista alueista pojilleen hallittaviksi. Tšingis-kaanin päävaimon neljä poikaa olivat [[Ögödei]], [[Tšagatai]], [[Jotši]] ja [[Tolui]]. Vuonna 1227 Tšingis-kaani kuoli ja hänen nuorin poikansa Tolui peri valtakunnan ydinalueet, joita Tšingis-kaani oli hallinnut, kun taas toinen poika Ögödei päätyi suurkaaniksi. Jotši sai valtakunnan länsiosat Länsi-Venäjää myöten, ja Tšagatai Pohjois-Iranin ja Xinjiangin eteläosat.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/topic/Mongol#ref1075796 | Nimeke = Rise Of The Mongol Empire | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 11.6.2017 }}</ref>
Ajan myötä eri sukuhaarojen hallitsemat alueet kehittyivät erillisiksi valtakunniksi tai tuhoutuivat. Muutkin pojat saivat alueita hallintaansa, ja valloitukset jatkuivat Tšingis-kaanin kuoleman jälkeen.
 
Tšingis-kaanin pojanpojan [[Batu]]n johtamat mongolit lähtivät 1230-luvulla länteen ja valloittivat ja hävittivät [[Kiova]]n ja toistakymmentä muuta venäläistä kaupunkia. 1240-luvun alussa hyökkäys jatkui edelleen Puolaan, Unkariin ja Itävaltaan. Sleesian herttuan Henrik Hurskaan armeija murskattiin [[LiegnitzLiegnitzin taistelu]]in taistelussassa 1241, ja Unkarin kuninkaan Béla IV:n armeija [[Muhin taistelu]]ssa 1241. Mongolien etujoukot pääsivät jo Wienin porteille ja mongolien tiedustelijoita nähtiin n.noin 100sadan kilometrin päässä Venetsiasta. Suurkaani Ögödein yllättävä kuolema (luultavasti alkoholismin seurauksiin) yhdessä talven aiheuttamien logistiikkaongelmien vuoksi sai kuitenkin mongolit vetäytymään Unkarista 1242, koska Batu halusi osallistua suurkaanin vaaliin.
 
Ögödein kuoleman jälkeen alkoivat näkyä valtakunnan lopulta hajottaneet tekijät. Tšingis-kaanin pojanpoikien Batun ja [[Güyük]]in vihollisuuksien takia hallitsijana toimi seuraavat viisi vuotta Ögödein leski. Lopulta Güyük valittiin suurkaaniksi, mutta hän ehti hallita vain kaksi vuotta ennen kuolemaansa. Seurasi uusi sijaishallitsijakausi, jonka jälkeen oli lyhyt tasapainovaihe Toluin pojan [[Möngke]]n hallitessa vuosina 1251–1259. Hänen valtakaudellaan mongolit hyökkäsivät [[Hülegü]]n johdolla Persiasta käsin [[Bagdad]]iin, ja tuhosivat [[Abbasidit|Abbasidien kalifaatin]] sekä [[assassiinit|assassiinien]] kultin ja siirtyivät Palestiinaan edeten kohti Egyptiä. Möngken kuoltua Hülegü kuitenkin kiirehti suurkaanin vaaleihin ja [[mamelukit]] tuhosivat Palestiinaan jääneet joukot.
Rivi 62:
== Mongolit Kiinassa ==
 
Valtakunnan pääkaupungin siirto [[Karakorum (kaupunki)|Karakorumista]] [[Peking]]iin (nimellä [[Khanbalik]]) aloitettiin 1267. Vuonna 1271 mongolit myös omaksuivat kiinalaisen dynastianimen [[Yuan-dynastia|Yuan]], keisarina Tšingis-kaanin pojanpoika [[Kublai-kaani]].<ref>[http://countrystudies.us/mongolia/18.htm Khubilai Khan and the Yuan Dynasty, 1261-1368] ''Mongolia: A Country Study.'' Library of Congress, 1989.</ref> Kiinalaisen hallintomallin omaksumisesta huolimatta mongolit kuitenkin pitivät johtavat virat itsellään tai nimittivät niihin Keski-Aasian [[muslimi|muslimeita]]., Muslimitjotka hallitsivatkin suurta osaa kaupankäynnistä Kiinassa Yuan-dynastian aikana. Muutoinkin mongolien hallintorakenne oli varsin epätasa-arvoinen sen mukaan, kuinka varhain kyseinen kansa oli tullut mongolien alistamaksi.
 
[[Islam]] saapui voimakkaasti Kiinaan mongolivallan aikana, mutta toisaalta mongolit osoittivat suurta kiinnostusta myös [[taolaisuus|taolaisuutta]], [[buddhalaisuus|buddhalaisuutta]] ja [[nestoriolaisuus|nestoriolaista]] kristinuskoa kohtaan. Vallattuaan [[Tiibet]]in (1252vuodesta lähtien1252) mongolit keskittyivät [[Vajrayana-buddhalaisuus|tiibetiläiseen buddhalaisuuteen]], sillä se oli ”taianomaisempaa” kuin kiinalainen [[chan-buddhalaisuus]].
 
== Eurooppalaisten ja mongolien suhteet ==
Rivi 89:
 
== Katso myös ==
* [[Yuan-dynastia]]
* [[Marco Polo]]
* [[Aleksanteri Nevski]]
* [[Musta surma]]