Ero sivun ”Täyskierto” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisäyksiä ja tarkennuksia.
Rivi 4:
Makea vesi on tiheimmillään eli painavinta noin 4[[Celsiusaste|°C]] lämpötilassa. ''Keväällä'' veden pintakerrosten lämmetessä, lämpimämpi ja tiheämpi vesi painuu pinnalta pohjalle ja aiheuttaa vesirungon pystysuuntaisen sekoittumisen, täyskierron <ref name=":0" />. Pinnalta siirtyy pohjalle hapekasta vettä ja samalla pohjasta nousee ravinteita pinnalle.
 
''Kesällä'' pintavesien lämmetessä edelleen, vesi alkaa kerrostua[[Lämpötilakerrostuneisuus (limnologia)|lämpötilakerrostua]] eli täyskierto pysähtyy. Yli 4[[Celsiusaste|°C]] lämpötilassa vesi on jälleen kevyempää, eikä enää painu pohjalle vaan pysyy pinnalla ja lämpenee edelleen. Näin muodostuu järvien [[kesäkerrostuneisuus]] <ref name=":0" />. Mitä lämpimämmäksi päällysvesi lämpenee kesän aikana, sitä vahvempi kerrostuneisuus on, eikä pystysuuntaista sekoittumista pääse tapahtumaan. Tuuli voi sekoittaa järviä 5–20 metrin syvyyteen asti.<ref name=":0" /> Lämmintä päällysvettä ja viileämpää alusvetta erottaa niin sanottu [[harppauskerros]], jossa lämpötilan muutos pintaan nähden voi olla 10 astetta.<ref name="peda">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Täyskierto| Osoite = http://www.peda.net/verkkolehti/laukaa/lievestuore/lievestuortebg?m=content&a_id=16| Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = Peda.net| Viitattu = 2.12.2007| Kieli = }}</ref>
 
''Syksyllä'' päällysvesi jäähtyy ja tihentyessään painuu pohjaan ja aiheuttaa täyskierron. Vesirungon sekoittuessa, hapekasta vettä pääsee jälleen alusveteen ja alusvedestä ravinteita päällysveteen. Täyskierron jälkeen lämpötila on sama koko vesirungossa.