Ero sivun ”Trofim Lysenko” versioiden välillä

Lysenkon menestyksiä julkistettiin tiedotusvälineissä vuosina 1927–1964 ja raportoitiin loistavista läpimurroista, jotka todellisuudessa yleensä epäonnistuivat. Viralliselle medialle riitti, että Lysenko oli lähtöisin köyhistä oloista ja oli siten neuvostoliittolaisen talonpoikaisneron muotokuva.

 

Lysenko oli syntyisin ukrainalaisesta talonpoikaissuvusta, ja hän opiskeli [[Kiova]]n maatalousinstituutissa. Vuonna [[1927]] [[Pravda]] kertoi Lysenkon keksineen, kuinka pellot voidaan lannoittaa ilman lannoitteita ja mineraaleja, ja todistaneen, että [[Azerbaidžan]]issa voitaisiin kasvattaa talvisatoa tekeviä papuja. Pravda antoi Lysenkolle arvonimen "Paljasjalkatieteilijä" ja artikkeli oli ponnahduslauta hänen urallaan. Sadot kuitenkin menetettiin seuraavina vuosina. <ref> Taubman, W.:Hruštšov, mies ja hänen aikakautensa, 2007, s.142</ref>

 

[[Lysenkolaisuus|Lysenkolaisuuden]] tieteellinen pohja oli lähes olematon. Kun hän kehitteli uusia teorioita, hän sekoitteli [[lamarckismi]]a ja väärin ymmärrettyä [[darwinismi]]a. Hän ei esimerkiksi hyväksynyt [[Gregor Mendel]]in tutkimustuloksia perinnöllisyystieteen alalla vaan väitti hankittujen ominaisuuksien periytyvän. Suurin osa Lysenkon työstä oli käytännön ohjeita maanviljelyyn, kuten viljan jäähdyttäminen ennen sen kylvämistä. Lysenkon tavoitteita olivat muun muassa [[vernalisaatio]] ja [[Risteymä|hybridisaatio]]. Lysenko sai tutkimuksilleen oman julkaisun vuonna [[1935]].<ref name=mv>{{Kirjaviite | Nimeke = Muutosten vuosisata 3.| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1993 | Tekijä = (suomalaisen laitoksen päätoim.) Seppo Zetterberg | Suomentaja = Jukka Forslund | Sivu = 150-1 | Selite = Alkuteos Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. | Julkaisupaikka =Porvoo, Helsinki | Isbn =951-0-18420-9}}</ref>

 

Neuvostoliiton lehdistö raportoi Lysenkon suurista menestyksistä, vaikka ne usein päättyivätkin epäonnistumiseen. Hallituksen silmissä Lysenkon ansiona oli talonpoikien motivointi. Pakkokollektivisointi 1930-luvun alussa oli vahingoittanut maataloutta, ja monet talonpojat mieluummin tuhosivat satonsa kuin luovuttivat sen hallitukselle. Lysenko sai talonpojat sitoutettua suureen vallankumoukselliseen kokeeseen.

 

Lysenko tuomitsi mielellään akateemiset tiedemiehet ja geneetikot ja väitti, että heidän eristetty laboratoriotyönsä ei auttanut neuvostokansaa. Hän ei yleensä vaivaitunut puolustamaan teorioitaan tieteellisin argumentein, vaan saattoi syyttää kritisoijiaan sabotaasista.<ref name="Kasvatus.arvot.ja.tunteet">{{Kirjaviite | Tekijä = Puolimatka, Tapio | Nimeke = Kasvatus, arvot ja tunteet | Sivu = 192 | Vuosi = 2011 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suunta-kirjat | ISBN = 978-951-619-553-0 }}</ref> Koska Lysenko oli päässyt Stalinin suosioon, tällainen syytös johti helposti virasta erottamiseen, vangitsemiseen tai jopa teloittamiseen. Vuoden 1930 puhdistuksissa tuhansia maataloustieteen tutkijoita vangittiin. Lysenko ei täysin onnistunut tukahduttamaan arvostelua, vaan sitä esiintyi jopa Stalinin valtakaudella.<ref name="Kasvatus.arvot.ja.tunteet"/>

 

Neuvostoliiton johtoon noussut [[Josif Stalin]] piti vuonna 1929 puheen, jossa hän nosti "käytännön" tärkeämmäksi kuin "teorian" ja korotti poliittisen arvostelukyvyn tärkeämmäksi kuin tieteellisen. Vaikka oikeaakin tutkimusta tuettiin, vuoden [[1935]] jälkeen huomio siirtyi tieteen käyttämiseen politiikan apuna, kuten Lysenkoon ja hänen kannattajiinsa.

 

Stalinin kuoltua vuonna [[1953]] Lysenko säilytti asemansa ja nautti myös tämän seuraajan [[Nikita Hruštšov]]in tukea. Hruštšov oli vuonna 1939 täysin vakuuttunut Lysenkon suunnitelmasta lähettää kanoja Ukrainaan hävittämään sokerijuurikkaita turmelevia kärsäkkäitä. Kun asiantuntijat esittivät varovaista epäilyä, puuttui Hruštšov asiaan. Hän totesi että "Lysenko on ensiluokkainen ja johtaa ensiluokkaisten ihmisten koulukuntaa".<ref> Taubman, W.:Hruštšov, mies ja hänen aikakautensa, 2007, s.143</ref> Biologian valtasuuntausta edustavat tiedemiehet saivat kuitenkin nyt arvostella Lysenkoa ensi kertaa sitten 1920-luvun.

 

Vuonna [[1962]] kolme merkittävää neuvostofyysikkoa, [[Jakov Zeldovitš]], [[Vitali Ginzburg]] ja [[Pjotr Kapitsa]] syyttivät Lysenkoa [[näennäistiede|valetieteellisyydestä]] ja tieteellisten vastustajiensa tuhoamisesta. Tämä liittyi suurempaan kampanjaan, jossa taisteltiin neuvostoyhteiskunnan ja -tieteen ideologisia vaikutteita vastaan.

 

Vuoteen 1964 mennessä lehdistö täyttyi lysenkolaisuuden vastaisista artikkeleista, ja [[tieteellinen menetelmä|tieteellistä metodia]] vaadittiin palautettavaksi biologiaan ja maanviljelyyn. Lysenko erotettiin tiedeakatemian johdosta ja asetettiin arestiin koetilalle lähelle Moskovaa. Akatemia lakkautettiin pian. Hruštšovin erottamisen jälkeen vuonna 1965 tiedeakatemian puheenjohtaja ilmoitti, ettei Lysenkoa enää ollut suojeltava arvostelulta. Asiantuntijakomitea lähetettiin Lysenkon koetilalle. Muutamaa kuukautta myöhemmin arvostelu julkaistiin ja Lysenkon maine tuhoutui Neuvostoliitossa kokonaan, vaikka Kiinassa hänen opeillaan oli vaikutusta vielä monia vuosia.

 

 

Lysenko kuoli Moskovassa vuonna 1976. Hänet on haudattu [[Kuntsevon hautausmaa]]lle<ref>{{cite web|title=Trofim Denisovich Lysenko|url=http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=112247030|work=Find A Grave|accessdate=20 April 2014}}</ref> . Neuvostohallitus ei aluksi sallinut Lysenkon kuolinilmoituksen julkaisemista<ref>"Russian Biologist Dead at 78"; in "Obituaries"; ''Beaver County Times'', 24. marraskuuta 1976; sivu A4.</ref> ja se kuitenkin julkaistiin kaksi päivää myöhemmin ''[[Izvestia|Izvestiassa]]'' vain pienikokoisena ilmoituksena<ref>‘Soviet Biologist Lysenko Dies in Obscurity’; ''Pittsburgh Post-Gazette''; 24. marraskuuta 1976; sivu 8</ref>.

 

* [[Charles Darwin]]

* [[Gregor Mendel]]

* [[Hiipivä skitsofrenia]]

 

 

== Aiheesta muualla ==