Ero sivun ”Suomalainen siirtolaisuus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 33:
[[Venäjä]] on aina ollut yksi siirtolaisuuden kohdemaa. Ruotsin suurvalta-ajan tuoksinassa 1600-luvulla kaikkiaan 30 000-40 000 uskonnoltaan ortodoksista karjalaista [[Karjalan väestömuutos 1600-luvulla|pakeni Venäjälle]], esimerkiksi [[Tver]]iin syntyi omaleimainen siirtokunta näistä lähtijöistä. Lisäksi [[Inkerinmaa]]n asuttaminen oli suurvallan mahtipolitiikkaa, ja eritoten näiden siirtolaisten jälkeläisiä on saapunut [[paluumuuttaja|paluumuuttajina]] takaisin Suomeen. [[Pietari (kaupunki)|Pietari]] suurine mahdollisuuksineen ja työtilaisuuksineen houkutteli Suomen asukkaita. Pietari olikin sata vuotta sitten yksi suurimmista kaupungeista, joissa puhuttiin suomea. Eritoten Pietari houkutteli [[Karjala]]n ja osittain [[Savo]]nkin väestöä. Pietarin lisäksi Venäjän kaukaisimmat kolkat houkuttelivat uskaliaimpia suomalaisia, mutta heidän määränsä oli vähäinen.
 
Myöhemmin vastaavaa, osin pulan ja työttömyyden vauhdittamaa mutta myös voimakkaan poliittisesti orientoitunutta siirtolaisuutta ja värväystä Venäjälle tapahtui 1920- ja 1930-luvuilla. Kommunistivainojen vuoksi moni katsoi parhaaksi paeta rajan taakse. Määräksi on [[Matti Lackman]] ilmoittanut 15&nbsp;000–16&nbsp;000. Suomenlahden saaristosta kerrotaan, että lähtijöitä käytettiin hyväksi, vietiin rahat ja lähetettiin airottomilla veneillä matkaan. Koska monilla suomalaisilla ei ollut papereita, passia, heihin suhtauduttiin rajan takana epäluuloisesti, usein arveltiin [[Etsivä keskuspoliisi|Etsivän Keskuspoliisi]]n agenteiksi. Monet palautettiin Suomeen, jotkut joutuivat vankileirille Siperiaan, ja kohtelu oli yleisesti ankaraa.<ref name=Lackman177–178>{{Kirjaviite |Tekijä = Matti Lackman | Nimeke = Kullervo Manner – kumouksellisen muotokuva |Sivut = 177–178 ja s. 244 viite 597| Vuosi =2017 | Julkaisupaikka =Somero | Julkaisija =Amanita | Isbn = 978-952-5330-84-7}}</ref> Optimistisimmat ja aatteeseensa uskoneet pitivät Neuvostoliitossa vallinnutta olojen surkeutta ja raskasta työtä tilapäisenä ja ohimenevänä ilmiön, kunnes 1930-luvulla alkoi Stalinin terrori, jonka uhreina useimmat Neuvostoliittoon tulleet suomalaissiirtolaiset saivat surmansa.<ref>Kero 1996, s. 271–272.</ref>
 
Yksi Venäjälle ja Neuvostoliittoon muuttaneiden suomalaisten ryhmä olivat ne amerikansuomalaiset, joiden unelma työläisten vapaasta valtiosta ei ollut toteutunut Yhdysvalloissa. Vuonna 1917 monille amerikansuomalaisille vasemmistolehdille Venäjän lokakuun vallankumous oli ollut mielenkiintoisempi aihe kuin Suomen itsenäistyminen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen raha hallitsi voimakkaasti Yhdysvaltain talouselämää, työläisistä puristettiin kaikki irti ja kansainvälinen [[syndikalismi|syndikalistinen]] ammattijärjestö [[IWW]] hajosi sisäisiin ristiriitoihin. Muuttoliikettä vauhdittivat [[Wall Streetin pörssiromahdus]] ja 1930-luvun alun työttömyys. Laman aikana "uuteen työläisten ihannevaltioon" lähteneet eivät olleet yksinomaan vasemmistolaisesti ajattelevia, köyhiä ja työttömiksi joutuneita, vaan myös monet talonomistajat tarttuivat neuvostopropagandan syöttiin. Yhdysvalloista muutti Neuvostoliittoon 1920- ja 1930-luvuilla arviolta 6&nbsp;000 suomalaistaustaista siirtolaista. Karu todellisuusneuvostotodellisuus löi heitä kuitenkin Neuvostoliittoon saapuneita varsin pian päin kasvoja, ja useimmat heistä saivat surmansa Stalinin puhdistuksissa.<ref>Kero 1996, s. 271–272.</ref>
 
== Muualle maailmaan ==