Ero sivun ”Chiptune” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 6:
1990-luvun alun Amigan ”chiptunet” olivat digitoituihin ääniin perustuvaa [[tracker-musiikki|tracker-musiikkia]], jossa käytetyt samplet ovat erittäin lyhyitä ja yksinkertaisia aaltomuotoja (jolloin ne kuulostivat ennemminkin synteettisiltä kuin digitoiduilta). Tällaisia sampleja hyödynnettiin usein ”looppaamalla” ne, jolloin lyhyestä äänestä tehtiin saumattoman toiston ansiosta loputon ääni. Pieniin näytteisiin perustuvat musiikkitiedostot sopivat hyvin [[kräkkeri|kräkättyjen]] pelien introihin. Pelien levykkeillä ei usein ollut tilaa isompiin sampleihin perustuville kappaleille ja niiden lataus olisi vienyt enemmän aikaa. Joskus chip-kappaleen koon ylärajana pidettiin 48:aa kilotavua. Chiptuneja käytettiin välillä myös tietokoneharrastajien tekemissä demoissa, mutta usein demoissa pyrittiin chiptune-musiikkia monipuolisempaan äänenkäyttöön. Chiptune-musiikin pioneereja oli monia, mutta brittiläinen 4-mat (Matthew Simmonds) on jäänyt heistä tunnetuimmaksi.
 
Pienikokoisiin sampleihin perustuneet Amigan chiptunet kuulostivat usein aiempien tietokoneiden, kuten [[Commodore 64]]:n musiikilta. Myöhemmin käsitettä ”chiptune” alettiinkin käyttää viitaten kaikkiin 1980-luvun tietokoneiden ja pelikonsolien äänipiireillä tehtyyn musiikkiin sekä lisäksi musiikkiin, joka yhdistelee tällaista soundia modernimpaan konemusiikkiin. [[Pulssikoodimodulaatio|PCM]]-ääntä tukenutta Amigaa lukuun ottamatta 1980-luvun tietokoneiden äänipiirit tuottavat yleisesti ottaen lähinnä piipittävää ääntä (joskin samplejen käyttö on aina mahdollista ohjelmallisten temppujen avulla).
 
[[Nintendo Entertainment System|8-bittisen Nintendon]] ja [[Game Boy]]n äänipiirit ovat olleet erityisen suosittuja usein demoskenen ulkopuolisessa chiptune-skenessä, johon kuuluvat muusikoiden live-keikat. Tietokoneiden PSG-äänipiireistä tärkeimmät ovat Commodore 64:n SID -äänipiiri ja esimerkiksi [[ZX Spectrum]]issa ja [[Atari ST]]:ssä käytetty [[AY-3-8910|AY]]-piiri. Puolalaiset tietokoneharrastajat löysivät Atari XL -tietokoneen aikanaan vähälle huomiolle jääneen pokey-piiriin.