Ero sivun ”Potsdamin konferenssi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
Konferenssi järjestettiin raunioituneen [[Berliini]]n sijasta naapurikaupungissa [[Potsdam]]issa sijaitsevassa, sodan hävitykseltä säästyneessä [[Cecilienhof]]in palatsissa. Yhdysvaltoja konferenssissa edusti huhtikuussa 1945 menehtyneen [[Franklin D. Roosevelt]]in sijasta uusi presidentti [[Harry S. Truman]], jonka asenne Neuvostoliittoa kohtaan oli huomattavasti Rooseveltia viileämpi. Myös Yhdistyneen kuningaskunnan edustaja vaihtui konferenssin aikana, sillä [[Winston Churchill]] menetti parlamenttivaalien seurauksena pääministerin paikan ja uudeksi pääministeriksi tuli [[Clement Attlee]].<ref>Pekka Visuri: ''Suomi kylmässä sodassa'', s. 48–49. Helsinki: Otava, 2006.</ref>
==Konferenssin kulku ja päätökset==
Odotettavissa olevia vaikeuksia aavistaen Winston Churchill oli kesäkuussa 1945 kirjoittanut Josif Stalinille: ”Minusta näyttää siltä, että Neuvostoliiton vaikutusvallan laajentaminen linjalle [[Lyypekki]]–[[Eisenach]]–[[Trieste]] saakka ja vielä kauemmas [[Albania]]an asti on asia, josta on vielä tarpeen puhua perusteellisesti joskin sulassa sovussa.” Jo konferenssin avajaisissa syntyi ongelmia, koska Neuvostoliitto oli luovuttanut [[Puola]]lle [[Oder]]- ja [[Neisse]]-jokien itäpuoliset alueet, joita sen oli pitänyt itse hallita. Vedoten läntisten liittoutuneiden vaikutusvaltaan [[Italia]]ssa ja [[Kreikka|Kreikassa]] Stalin torjui kaikki Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain yritykset puuttua Puolan, [[Unkari]]n, [[Romania]]n ja [[Bulgaria]]n asioihin sekä esti niiden mukaantulon perustettavaan [[Tonava-komissio]]on. Stalinin asenne aiheutti konferenssissa pahoja konflikteja
Neuvottelut olivat useaan kertaan vaarassa keskeytyä, kunnes päästiin Yhdysvaltain ulkoministerin [[James F. Byrnes]]in ehdottamaan kompromissiin. Sen mukaan Neuvostoliitto luopui vaatimistaan [[mandaatti|mandaatista]] [[Libya]]ssa, pääsystä Välimerelle johtaviin salmiin ja [[Ruhrin alue]]en kansainvälistämisestä. Läntiset liittoutuneet puolestaan eivät saaneet sananvaltaa Neuvostoliiton valta-alueilla. Koillis-Preussi, mukaan lukien [[Königsberg]], annettiin Neuvostoliitolle, ja Oder- ja Neisse-jokien itäpuoliset alueet jäivät Puolan hallintaan siihen saakka kunnes Puolan länsirajasta ”on päätetty lopullisesti”. Tämä alue luettiin niihin alueisiin, joilta Puola, [[Tšekkoslovakia]] ja Unkari saivat karkottaa saksalaisväestön ”järjestyneellä ja humaanilla tavalla”. Näin Saksan pinta-ala supistui vuoden 1937 471 067 neliökilometristä 356 678 neliökilometriin.<ref name="tiainen"/>
Saksan osalta päätettiin, että liittoutuneiden [[Berliini]]ssä oleva valvontakomissio huolehtisi toistaiseksi maan hallinnosta ja että maa oli demilitarisoitava.<ref name="Pikkujättiläinen" />
| |||