|
'''Helttasienet''' on [[sienet|sienten]] muotoryhmä, jonka kaikki lajit eivät ole läheistä sukua toisilleen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://researchportal.helsinki.fi/en/publications/helttasienet-tatit-kupusienet-julkaisussa-suomen-lajitietokeskus- | Nimeke = Helttasienet, tatit, kupusienet.| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = | Viitattu = 8.1.2020 }}</ref> Samanlaisia ulkonäköön perustuvia ryhmiä ovat myös [[jäkälät]] ja [[käävät]].
{{Taksonomia/sienet
| nimi = Helttasienet
'''Helttasienet'''Ennen (vanhentuneelta[[Molekyylibiologia|molekyylibiologisia]] synonyyminimitykseltääntutkimuksia ''Agaricales'') on historiallisesti käytössä ollutja [[ sienetEvoluutiopuu| sientenfylogenian]] selvittämistä, helttasienet oli lahkon nimitys , josta käytettiin tieteellistä nimeä (''Agaricales''). Siihen kuuluu yli 4 000 lajia, mm. [[peltoherkkusieni|herkkusieni]] ja [[Punakärpässieni|kärpässieni]]. Helttasienillä on morfologinen vastaavuus, eli niiden itiöt muodostuvat lakin alapinnalla sijaitsevissa heltoissa.<ref name="Suomen.helttasienten.ja.tattien" >Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Nummela-Salo ja Esteri Ohenoja (toim.), s. 11, {{Verkkoviite | Osoite =https:/ /helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40619/SY_769.pdf?sequence=1 | Nimeke = Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus | Viitattu = 23.11.2017}}</ref><ref name=Sienten.biologia>{{Kirjaviite | Tekijä = Leena Myllys, Soili Stenroos ja Seppo Huhtinen | Nimeke = Sienten biologia| Luku = 1.1.(9.3.) Agaricomycotina| Vuosi = 2013| Sivu = (14),44–45| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Gaudeamus| Tunniste = ISBN 978-952-495-297-2| Viitattu = 24.11.2017 }}</ref> Helttasieniä kasvaa lähes kaikkialla [[maa]]ilmassa [[Etelämanner]]ta ja [[meri]]ä lukuun ottamatta.{{lähde}} ▼| kuva = 2010-10-28 Pleurotus ostreatus (Jacq.) P. Kumm 116409 cropped.jpg
| kuvateksti = [[Osterivinokas]] ''Pleurotus ostreatus''
| domeeni = [[Aitotumalliset]] ''Eucarya''
| kunta = [[Sienet]] ''Fungi''
| kaari = [[Kantasienet]] ''Basidiomycota''
| alakaari = [[Avokantaiset]] ''Agaricomycotina''
| luokka = [[Varsinaiset avokantaiset]] ''Agaricomycetes''
| alaluokka = ''[[Agaricomycetidae]]''
| lahko = '''Helttasienet''' ''Agaricales''
| lahko_auktori = [[Lucien Marcus Underwood|Underw.]]<ref>Taksonomian lähde: [http://www.mycobank.org/MycoTaxo.aspx?Link=T&Rec=90247 MycoBank] Viitattu 23.11.2017.</ref>
| synonyymit =
* ''Amanitales'' (Jülich 1981)
* ''Cortinariales'' (Jülich 1981)
* ''Entolomatales'' (Jülich 1981)
* ''Fistulinales'' (Jülich 1981)
* ''Schizophyllales'' (Nuss 1980)
}}
▲'''Helttasienet''' (vanhentuneelta synonyyminimitykseltään ''Agaricales'') on historiallisesti käytössä ollut [[sienet|sienten]] lahkon nimitys. Siihen kuuluu yli 4 000 lajia, mm. [[peltoherkkusieni|herkkusieni]] ja [[Punakärpässieni|kärpässieni]]. Helttasienillä on morfologinen vastaavuus, eli niiden itiöt muodostuvat lakin alapinnalla sijaitsevissa heltoissa.<ref name="Suomen.helttasienten.ja.tattien" /><ref name=Sienten.biologia>{{Kirjaviite | Tekijä = Leena Myllys, Soili Stenroos ja Seppo Huhtinen | Nimeke = Sienten biologia| Luku = 1.1.(9.3.) Agaricomycotina| Vuosi = 2013| Sivu = (14),44–45| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Gaudeamus| Tunniste = ISBN 978-952-495-297-2| Viitattu = 24.11.2017 }}</ref> Helttasieniä kasvaa lähes kaikkialla [[maa]]ilmassa [[Etelämanner]]ta ja [[meri]]ä lukuun ottamatta.{{lähde}}
Nykyään katsotaan, että helttasienillä käsitetään toisistaan geneettisesti toisistan hyvinkin kaukaisia sienilajeja, joiden itiöstö sijaitsee lakin yhteydessä heltoissa, yleensä alapuolella. Näin ollen helttasieniin käsitetään kuuluvaksi [[rouskut]] ja [[haperot]] sekä suuri joukko muita suursieniä.<ref name="Suomen.helttasienten.ja.tattien" /><ref name=Sienten.biologia />
[[Agaricales]] on puolestaan nykykäsityksen mukaan sienten geneettinen [[kladi]], joka vastaa osittain helttasienten määritelmää, mutta siitä puuttuvat muun muassa rouskut ja haperot, ja toisaalta siihen kuuluu esimerkiksi kääväkkäitä kuten [[häränkieli]] ja kupusieniä kuten [[tuhkelot]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = С.Ю.Афонкин | Nimeke = Грибы России, Европейский части, Сибири и Дальнего Востока| Vuosi = 2013| Sivu = 18 (Lycoperdon), 46 (Fistulina), 170 (Lactarius), 180 (Russula)| Julkaisupaikka = Vilna| Julkaisija = Bestiary| Tunniste = ISBN 978-609-456-104-7| Viitattu = 24.11.2017 }}</ref>
Helttasienten lajit ja suvut on voitu tunnistaa varsin hyvin mikroskooppisten tuntomerkkien avulla.<ref name="Suomen.helttasienten.ja.tattien">Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Nummela-Salo ja Esteri Ohenoja (toim.), s. 11, {{Verkkoviite | Osoite =https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40619/SY_769.pdf?sequence=1 | Nimeke = Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus | Viitattu = 23.11.2017}}</ref> Sen sijaan helttasienten jakoa heimoihin on uudistettu rajusti molekyylibiologisin tutkimuksin.<ref>{{verkkoviite | Osoite=http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.319.3635&rep=rep1&type=pdf | Nimeke = One hundred and seventeen clades of euagarics | Tekijä = Moncalvo et al. | Ajankohta = 2002}}</ref>
== Helttasieniheimoja ==
* ''[[Agaricaceae]]''
* ''[[Amanitaceae]]''
* ''[[Bolbitiaceae]]''
* ''[[Coprinaceae]]''
* ''[[Corticiaceae]]''
* ''[[Entolomataceae]]''
* ''[[Hydnangiaceae]]''
* [[Vahakkaat]] ''Hygrophoraceae''
* ''[[Inocybaceae]]''
* ''[[Lyophyllaceae]]''
* ''[[Physalacriaceae]]''
* [[Vinokkaat]] ''Pleurotaceae''
* ''[[Pluteaceae]]''
* ''[[Strophariaceae]]''
* ''[[Torrendiaceae]]''
* ''[[Tricholomataceae]]''
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
{{Taksopalkki}}
{{tynkä/Sieni}}
[[Luokka:Helttasienet|*]]
| 