Ero sivun ”Olavi Mannonen” versioiden välillä

1 merkki poistettu ,  2 vuotta sitten
typo + turha rivinvaihto
(sing)
(typo + turha rivinvaihto)
'''Olavi ”Ola” Aleksanteri Mannonen''' ([[7. maaliskuuta]] [[1930]] [[Viipuri]] – [[17. maaliskuuta]] [[2019]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[Nykyaikainen viisiottelu|nykyaikainen viisiottelija]] ja [[Olympialaiset|olympiamitalisti]]. Ennen viisiottelu-uraansa Mannonen harrasti [[uinti]]a ja [[vesi]]palloa. Uinin hän aloitti vuonna 1946 lajinaan vapaauinti. Hän oli tuolloin Suomen parhaita alle 20-vuotaita uimareita ja tavoittena jo tuolloin Helsingin olympialaiset.<ref name=hs>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/muistot/art-2000006055426.html | Nimeke =Olavi Mannonen 1930–2019 | Tekijä =Santanen, Pekka | Ajankohta =2.4.2019 | Julkaisu = Helsingin Sanomat| Viitattu = 9.5.2019 }}</ref>. Nykyaikaisen viisiottelun pariin hän päätyi vuonna 1950 ja jo vuonna 1951 on pääsi lajin olympiavalmennattaviin.<ref name=hs></ref> Kansallisella tasolla hän saavutti mitaleita myös [[miekkailu]]ssa ja toimi [[Suomen Miekkailuliitto|Suomen Miekkailuliiton]] puheenjohtajana vuosina 1974–1975. Mannonen edusti Helsingin nykyaikaisia 5-ottelijoita ja [[Helsingin Poliisivoimailijat|Helsingin Poliisivoimailijoita]].
 
Hän saavutti Helsingin olympialaisissa pronssia joukkuekilpailussa yhdessä [[Lauri Vilkko|Lauri Vilkon]] ja [[Olavi Rokka|Olavi Rokan]] kanssa. Yksilökissassa hän oli paras suomalainen ja soittui viidenneksi. Vuonna 1955 Mannonen saavutti hopeaa Magglingenin MM-kisoissa. Puolestaan vuoden 1956 Melbournen olympiakisoissa hän oli hopealla yksilökilpailuissa ja pronssilla joukkuekilpailussa, jossa hänen joukkuetoverinsa olivat [[Wäinö Korhonen]] ja [[Berndt Katter]]. Vuoden 1960 Rooman olypmialaisiinolympialaisiin hän ei päässyt loukkaantumisen vuoksi ja Tokiossa vuoden 1964 olympialaisissa Mannonen oli Suomen joukkueen johtaja. <ref name=hs></ref>
 
Hän saavutti Helsingin olympialaisissa pronssia joukkuekilpailussa yhdessä [[Lauri Vilkko|Lauri Vilkon]] ja [[Olavi Rokka|Olavi Rokan]] kanssa. Yksilökissassa hän oli paras suomalainen ja soittui viidenneksi. Vuonna 1955 Mannonen saavutti hopeaa Magglingenin MM-kisoissa. Puolestaan vuoden 1956 Melbournen olympiakisoissa hän oli hopealla yksilökilpailuissa ja pronssilla joukkuekilpailussa, jossa hänen joukkuetoverinsa olivat [[Wäinö Korhonen]] ja [[Berndt Katter]]. Vuoden 1960 Rooman olypmialaisiin hän ei päässyt loukkaantumisen vuoksi ja Tokiossa vuoden 1964 olympialaisissa Mannonen oli Suomen joukkueen johtaja. <ref name=hs></ref>
 
Ammatiltaan Mannonen oli ratsupoliisi vuodesta 1952, jolloin hän aloitti myös kilparatsastukseen perehtymisen.<ref name=hs></ref> Hän oli Helsingin ratsastavan poliisin päällikkönä vuodesta 1971 eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 1990.