Ero sivun ”Ajanlaskukiista (Suomen ortodoksinen kirkko)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 228:
===Suomeen paluu===
Suomen lähetystö ja uusi piispa lähtivät kotiin 20. heinäkuuta 1923. Mukaansa he saivat autonomian myöntävän [[Tomos-asiakirja]]n, patriarkan tervehdys- ja onnittelukirjeen Suomen presidentille, patriarkan lähetyskirjeen Suomen ortodoksisille kristityille, sekä arkkipiispa Serafimille erityisen paljon postia: otteen patriarkaatin virallisesta lehdestä sekä käsikirjeet ajanlaskusta ja juuri tapahtuneesta piispan nimityksestä.
Viimeksi mainitussa painotettiin erityisesti sitä, että arkkipiispan olisi muutettava suhtautumistaan piispa Aaviin ja helpotettava suhdettaan hallitukseensa ja kaittaviinsa.
Pakkotilanteessa ollut Serafim noudatti patriarkan ohjeita: hän lähetti Helsinkiin piispallisen jumalanpalveluspuvun ja [[ylidiakoni]]n, jotta uusi piispa voisi toimittaa jumalanpalveluksen heti saavuttuaan.
Herman seurueineen saapui 29. syyskuuta 1923 Helsinkiin. Pyhän Kolminaisuuden kirkossa toimitettiin vigilia, jonka yhteydessä uusi piispa lausui patriarkan tervehdyksen kirkkokansalle. Seuraavana päivänä Herman toimitti liturgian Uspenskin katedraalissa slaavinkielellä. Virallisesti hän otti virkansa vastaan Helsingissä 1. lokakuuta 1923 ja kävi tämän jälkeen tervehdyskäynnillä lähimmän valtiollisen yhdysmiehensä eli
Uuteen kotikaupunkiinsa Sortavalaan hän saapui sunnuntaina 7. lokakuuta 1923 ja toimitti heti liturgian.<ref name="purmonen/1986"/> Häntä tervehdittiin suurta iloa osoittaen, ja muuallakin hiippakunnassa mieliala oli korkealla; Ilomantsissa lausui muuan oppinut seurakuntalainen vastauksena piispan siunaukseen:
{{sitaatti|Ave, stella transmarina (''Terve, merentakainen tähti'')!}}<ref>Aamun Koitto 2/1924, s. 14–15</ref>
===Venäläinen arkkipiispa joutuu ajojahdin kohteeksi===
| |||