'''Väinö Armas Hämäläinen''' ([[12. huhtikuuta]] [[1883]] [[Porokylä]], [[Nurmes]] – [[30. lokakuuta]] [[1947]] [[Oulu]]) oli suomalainen Nurmeksessa asunut talollinen ja museoesineiden keräilijä. Hänen testamentissaan lahjoittama esinekokoelma muodosti [[Nurmeksen museo]]n kokoelmien pohjan ja hän lahjoitti myös rahaa museolle.<ref name=nurmes>[https://www.nurmes.fi//vaino-hamalainen Nurmeksen paikallsihistoriaa : Museonperustaja Väinö Hämäläinen 1883-1947]</ref>
Väinö Hämäläisen vanhemmat olivat kauppias Leonard Hämäläinen ja Anna Kaisa o. s. Timonen. Perheessä oli kymmenen lasta, joista neljä kuoli jo pieninä. Väinö Hämäläinen kävi [[kansakoulu]]n ja meni sitten 13-vuotiaana työhön enonsa Niilo Timosen sekatavarakauppaan. Hän kävi sitten [[Kuopion kauppakoulu]]n 1901-19041901–1904. Syksyllä 1907 Timosen liike oli joutunut talousvaikeuksiin ja Väinö Hämäläinen päätti lähteä Helsinkiin työnhakuun. Hän pääsi työhön valokuvausliike Apolloon ja keväällä 1908 hän ryhtyi kiertäväksi valokuvaajaksi ystävänsä Aarne Jonassonin kanssa. Heillä oli työhuone aluksi Porvoossa ja sitten Lahdessa ja he kiersivät kuvausmatkoilla aina Haminassa, Sortavalassa ja Savonlinnassa saakka.<ref name=nurmes/>
Hämäläisen veli kuoli yllättäen ja hän joutui palaamaan kotiinsa Valtimolle aloittaaksenaloittaakseen siellä tilanhoidon. Tätä varten hän opiskeli maataloutta [[Mustiala]]n maatalousoppilaitoksessa ja osti sitten äidiltään Kokkala-nimisen tilan joka sai uudeksi nimekseen Männistö. Hämäläinen rakennutti tilalle uudet rakennukset ja aloitti tilanpidon. Hän toimi myös Nurmeksen meijerin kirjanpitäjänä ja tutustui tällöin meijerikoulussa opiskelleeseen Mimmi Gustava Katajalehtoon jonka kanssa hän meni naimisiin 1915. He hoitivat Männistön tilaa 14 vuoden ajan kunnes Väinö Hämäläisen sydänvika paheni niin ettei hän voinut enää jatkaa maanviljelijänä. He myivät tilan ja muuttivat [[Nurmeksen kauppala]]an josta he ostivat talon Karjalankatu 14:sta. Talon korjauksen aikana Hämäläiset tekivät pitkän ulkomaanmatkan matkaten ensin [[Tallinna]]n ja [[Stettin]]in kautta [[Berliini]]in ja sieltä Itävallan halki Italiaan jossa he kävivät muun muassa [[Venetsia]]ssa. Suomeen Hämäläiset palasivat Sveitsin ja Tanskan kautta.<ref name=nurmes/><ref>[https://museot.fi/museohaku/?museo_id=21570 Nurmeksen museo]</ref>
Väinö Hämäläinen sai kimmokkeen keräilyharrastukselleen, kun hän löysi vuonna 1925 [[Valtimo]]n [[Valtimon kirkonkylä|Haapakylä]]stä vanhan puisen [[mela]]n, joka oli tehty [[Volga]]n latvoilla kasvaneesta männystä. Löytö herätti huomiota ja [[Kansallismuseo]]n museointendentti [[Hjalmar Appelgren-Kivalo]] ja professori [[U. T. Sirelius]] pitivät [[Ostjakit|ostjakkien]] käyttämiä meloja muistuttanutta melaa osoituksena siitä että Suomesta oli ollut yhteyksiä Volgan vesistöjen pohjoislatvojen kansoihin. Väinö Hämäläinen keräsi esineensä pääasiassa Nurmeksen seudulta mutta hän alkoi 1930-luvulla tehdä keräysmatkoja myös eri puolelle Suomea ostaakseen esineitä kokoelmaansa. Vuonna 1932 hän teki matkan [[Kemijärvi|Kemijärvelle]] sekä [[Petsamo]]on ostaen muun muasamuassa kolttasaamelaisten esineitä. Vuonna 1937 hän matkasi [[Ilomantsi]]in ostaen itkijänainen Irinja Arhipoffille kuuluneita kansanparannuksessa käytettyjä esineitä. Hämäläinen kävi myös keräysmatkoillaan [[Suojärvi|Suojärvellä]] ja [[Salmi (kunta)|Salmissa]] sekä [[Sotkamo]]ssa, [[Paltamo]]ssa ja muualla Kainuussa. Hämäläinen oli kiinnostunut erityisesti aseista ja hän hankki kokoelmaansa muun muassa sissipäällikkö [[Olli Tiainen|Olli Tiaisen]] [[Suomen sota|Suomen sodan]] aikana käyttämän pistoolin sekä keisari [[Haile Selassie]]n henkilökuntaan kuuluneen upseerin aseen joka kulkeutui hänen haltuunsa Tukholman ja Helsingin kautta. Väinö Hämäläinen oli harrastanut ampumista [[Suojeluskunnat|suojeluskunnan]] kisoissa mutta hän oli joutunut luopumaan tästä harrastuksesta menetettyään onnettomuudessonnettomuudessa toisen silmänsä. Kuukausia jatkuneet keräysmatkat johtivat kuitenkin siihen että Hämäläisen pariskunnan välit viilenivät ja Mimmi Hämäläinen muutti Valtimon [[Karhunpää]]hän Väinö Hämäläisen jäädessä Nurmekseen. Väinö Hämäläinen harjoitti museoesineiden keräilyn ohella tilakauppoja ja rahanlainaustoimintaa. <ref name=nurmes/><ref>[https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1506425?page=4 Huomattava muinaislöytö. Ikivanha mela esiin suota kaivettaessa, Uusi Suomi 08.12.1925, nro 283, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot]</ref>
1940-luvulla Väinö Hämäläisen sydänvika paheni niin ettei hän enää voinut tehdä keräysmatkoja. Hän keskittyi sitten tekemään muistiinpanoja ja laati ohjeita keräämiensä esineiden säilyttämisestä, puhdistamisesta ja entisöinnistä. Keväällä 1947 Hämäläinen oli Ruotsissa hoidettavana ja hän kuoli sitten lokakuussa 1947 Oulun diakonissalaitoksella. Testamentissan Hämäläinen lahjoitti Nurmeksen kauppalalle museokokoelmansa ja lahjoitti myös varoja museotoiminnan harjoittamista varten.<ref name=nurmes/>
