Ero sivun ”Röntgensäteily” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kuvan lisäys |
lauserakenteet, kappaleiden järjestyksen muutokset |
||
Rivi 42:
== Lääketieteellinen kuvaaminen ==
{{Pääartikkeli|[[Lääketieteellinen röntgenkuvaus]]}}
Röntgenkuvaus lääketieteessä lienee menetelmän tunnetuin käyttömuoto. Vaikka alkuaikoina luiden kuvaaminen oli yleisintä, menetelmien kehittymisen myötä myös pehmytkudosten kuvaus alkoi yleistyä. Röntgenkuvauksen eräs merkittävä kohde oli tuberkuloosin tunnistaminen röntgenkuvausten avulla.
Ihmisen eri kudokset läpäisevät röntgensäteilyä eri suurissa määrin. Tämän vuoksi esimerkiksi [[rintakehä]]stä otetuissa röntgenkuvissa näkyvät lähinnä [[luu]]t sekä [[keuhkot]] mahdollisine varjostumineen, [[sydän]] ja [[pallea]]. Pehmeät kudokset saadaan näkyviin käyttämällä sopivia varjoaineita, jollaisena esimerkiksi [[ruoansulatuselimistö]]ä kuvattaessa käytetään [[bariumsulfaatti]]a.<ref name=LukFys />▼
▲Ihmisen eri kudokset läpäisevät röntgensäteilyä eri
Kuluneina vuosikymmeninä röntgenkuvantamisessa on käytetty eri kokoisia filmejä, jotka on suljettu valotiiviiseen kasettiin. Vaikka röntgensäteetkin valottavat filmiä, erityisten vahvistuslevyjen käyttö paransi kuvien laatua ja säteilyannosta voitiin vähentää. Vahvistuslevyjen fluoresoivat pinnat ovat filmiä herkempiä ja ne aiheuttavat kasetin sisällä näkyvää valoa, joka sitten valottaa filmin. Muodostunut latenttikuva saatiin muutettua säilyväksi kehittämällä ja kiinnittämällä filmi. Menetelmä muistutti perinteisten kamerafilmien kehitystä. Filmien jälkeen kehitettiin uutta tekniikkaa johon kuuluvat digitaaliset kuvailmaisimet.
Nykyisin yleistyy suoradigitaalisten kuvailmaisimien käyttö. Digitalisointi nopeuttaa kuvaamista, pienentää säteilymääriä ja lisäksi pimiötä ja myrkyllisiä kemikaaleja ei enää tarvita ollenkaan. Digitaalinen kuva voidaan lähettää helposti potilasarkistoon sekä tarvittaessa lähettää muualle. Erilaisilla kuvankäsittelyn menetelmillä voidaan myös säätää mm. kuvan kirkkautta ja kontrastia.
'''Eläinlääketieteessä''' röntgenkuvausta käytetään diagnoosinteon lisäksi kartoitettaessa joitakin perinnöllisiä vikoja. Tunnetuimpia näistä ovat useiden koirarotujen lonkka-, kyynärpää- ja selkävaivat.
| |||