Ero sivun ”Jean-Baptiste Colbert” versioiden välillä

Colbert oli Nicholas Colbertin ja Marie Pussortin esikoinen. Colbert syntyi [[champagne]]laiseen pankkiirisukuun, joka juontui [[skotlanti]]laisesta aatelissuvusta, vaikka siitä ei ollut olemassa minkäänlaisia todisteita ja useat tuon ajan tavalliset ihmiset yrittivät korostaa taustaansa kehittämällä aatelisia esivanhempia. Colbertin nuoruudesta ei liiemmälti ole tietoja, mutta hän opiskeli [[Jesuiitat|jesuiittojen]] koulussa. Vuonna [[1634]] hän työskenteli [[lyon]]ilaisen pankkiirin, Mascannyn ja sittemmin pariisilaisen notaarin, isä Jean Chapelainin, luona. Tämän jälkeen hän oli korkea-arvoisen virkamiesserkkunsa Jean-Baptiste Colbert de Saint-Pouangen alaisuudessa. Serkku työskenteli [[Ludvig XIII (Ranska)|Ludvig XIII]]:n sotaministeriön palveluksessa.

Vuonna [[1640]] Colbertin ollessa 21-vuotias hänen isänsä käytti henkilökohtaisia suhteitaan ja omaisuuttaan ostaakseen pojalleen viran, joka oli lopulta sotaministeriön valtiosihteerin avustajan tehtävä. Tämä tehtävä velvoitti matkustelemaan ja tarkastamaan armeijan yksiköitä. Tehtävä antoi Colbertille kohtuullisen arvovallan. Vuonna [[1645]] Colbertin serkku Saint-Pouange suositteli nuorukaista [[Michel Le Tellier]]ille, joka oli sotaministeriön valtiosihteeri. Näin Colbert sai vuonna [[1649]] valtiosihteerin yksityissihteerin aseman. Vuonna [[1651]] Michel Le Tellier puolestaan esitteli Colbertin [[kardinaali Mazarin]]ille, joka uskoi hänelle valtakunnan huomattavimpiin kuuluvan henkilökohtaisen omaisuutensa hoidon. Tämän jälkeen Colbertin virkana oli valtion finanssihallinnon valvonta. Lokakuussa [[1659]] hän kirjoitti [[Nicolas Fouquet]]in, talousasioiden yli-intendentin, varojen väärinkäytöksistä. Hän väitti, että alle 50 %puolet kerätyistä veroista saapui kuninkaalle ja valtion kirstuun.

Ennen kuolemaansa, [[10. maaliskuuta]] [[1661]] kardinaali Mazarin ehdotti kuninkaalle Colbertin ottamista palvelukseen. Syyskuussa 1661 Colbert vihdoinkin onnistui pyrkimyksissään saattaa Fouquet epäsuosioon. Artagnai pidätti Fouquet'nFouquet’n [[Nantes|Nantes'ssa]]issa 5. syyskuuta 1661, ja Colbertista tuli hänen seuraajansa finanssihallinnon johdossa, ensiksi valtiovarain intendenttinä ja sittemmin vuodesta [[1665]] lähtien yleistarkastajana (''contrôleur général'').

Yleistarkastajan viran pysyessä Colbertin keskeisimpänä tehtävänä hän oli myös kuninkaan hovin valtiosihteeri (''secrétaire d'Étatd’État à la Maison du Roi''). Colbert oli vakuuttunut kaupan keskeisestä asemasta [[kansantalous|kansantaloudessa]], ja sai kuninkaan suostumaan vuonna [[1669]] kauppalaivaston valtiosihteerin viran perustamiseen ja oli itse tämän viran ensimmäinen haltija. Kun Colbert lisäksi oli rakentamisen, taiteen ja käsityön yli-intendentti, hän käytännössä johti valtakunnan taiteellista toimintaa, joka oli tarkoitettu kuninkaallisten palatsien, eritoten [[Versaillesin palatsi|Versaillesin]] kalustamiseen. Vuonna [[1667]] hänet valittiin [[Ranskan akatemia]]n jäseneksi, tuolille numero 24. Aluksi hän oli jyrkkä ja kaunopuheinen, pukeutui mustaan, oli valtion palveluksessa jo aamulla kello viisi ja [[Madame de Sévigné]] kutsui häntä ”Pohjoiseksi” (''Le Nord'').

Colbert avioitui [[13. joulukuuta]] [[1648]] Marie Charronin kanssa. Vaimo oli kuninkaallisen neuvoston jäsenen tytär ja hänen myötäjäisensä olivat 100  000 [[livre]]ä. Avioparille syntyi neljä lasta: