Ero sivun ”Ristiretket” versioiden välillä

'''Ristiretket''' olivat [[paavi]]n hyväksymiä, uskonnollisesti motivoituja [[sota]]retkiä erityisesti [[keskiaika|keskiajalla]]. Aluksi tarkoitus oli vallata [[Jerusalem]] takaisin [[Kristityt|kristittyjen]] hallintaan, koska Egyptin fatimidit olivat estäneet pyhiinvaellukset sinne.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Jukka Korpela|Nimeke=Länsimaisen yhteiskunnan juurilla|Vuosi=2015|Sivu=252|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref> Tämän takiaRistiretket ensimmäisetalkoivat ristiretketsen kohdistuivattakia Välimeenaseellisina "pyhiinvaelluksina" Välimeren itärannikolle. Niiden sotilaallinen menestys johtui osaltaan siitä, että vasatavoimana olleessa [[islamSeldžukit|islamilaisiaseldzukkivaltakunnassa]] valtioitaoli vastaansiirrytty heimorakenteeseen perustuneeseen appanaasi-järjestelmään, jonka tuloksena valtakunta oli murentunut itsenäisten sotaherrojen hallitsemiin pieniin alueisiin.

Egyptin fatimidit olivat 1000-luvun alussa estäneet pyhiinvaellukset Pyhälle maalle, mikä herätti laajaa suuttumusta kristillisessä Euroopassa.<ref name=":0" /> Normannikuningas [[Roger I|Roger d'Hautevillen]] onnistunut Sisilian valtaus 1060-1070 -luvuilla oli toisaalta osoittanut muslimivallassa olevia heikkouksia.<ref name=":0" /> 1000-luvulla Lähi-itään nousi uusi imperiumi, kun Keski-Aasiasta tulleet turkkilaiset [[seldzukit]] kukistivat [[Buijidit|buijidien]] vallan Bagdadissa ja valtasivat suuria alueita.<ref name=":0" /> Seldzukeista tuli uhka myös Bysantille, minkä johdosta [[Bysantin keisari]] [[Aleksios I Komnenos]] pyysi vuonna [[1095]] apua paavi [[Autuas Urbanus II|Urbanus II]]:lta heitä vastaan.

Urbanus II piti (tai hänen luullaan pitäneen) [[Clermontin kirkolliskokous|Clermontin kirkolliskokouksessa]] vuonna 1095 puheen, jossa hän vaati pyhän haudan vapauttamista. <ref name=":0" /><ref>[http://www.fordham.edu/halsall/source/urban2-5vers.html Medieval Sourcebook: Urban II (1088–1099): Speech at Council of Clermont, 1095, Five versions of the Speech]</ref><ref name="Ristiretket">{{Kirjaviite | Tekijä=Régine Pernoud | Nimike=Ristiretket | Sivu = 23 | Julkaisija= WSOY | Vuosi=1965 |}}</ref> Lisäksi paavi ''"antoi Jumalan hänelle suomalla vallalla kaikkien ristiretkissä menehtyneiden synnit anteeks''i".<ref name="Ristiretket" /> Urbanus II myös lupasi jokaiselle taistelussa kuolleelle kristitylle ikuisen autuuden.<ref name="ristiretket2">''Kristinuskon historia 2000'' s. 142</ref>

Pitämässään puheessa Urbanus II vetosi useasti kansaan, jotta nämä aseistautuisivat ja lähtisivät sotaan Pyhälle maalle. Urbanuksen mukaan Herran temppelistä oli tehty [[Saatana|paholaisen]] istuin ja kaikkein pyhin on häpäisty. Paavin puhe sai heti kansassa aikaan innostuneen vastaanoton, ja ihmisten kerrotaan huutaneen kuorossa "''Deus lo volt!''" ([[suomen kieli|suom]]. ''Jumala tahtoo niin! tai Se on Jumalan tahto'').<ref name="ristiretket2" /> Varhaisissa lähteissä ei vielä puhuta ristiretkestä, vaan "ristin ottamisesta" tai "lähdöstä pyhiinvaellukselle". Myös paavin puheen historia on epävarma. <ref name=":0" />

Paavi ei pelkästään pitänyt yhtä puhetta ristiretkien puolesta, vaan hän myös valtuutti useita saarnaajia kiertämään ympäri Eurooppaa ja innostamaan [[Ruhtinas|ruhtinaita]] ja [[Ritari|ritareita]] sotaan. Paavin tavoitteet onnistuivat hyvin, sillä muutamat ruhtinaat vakuuttuivat hankkeesta niin paljon, että myivät omaisuutensa ristiretken rahoittamiseksi.<ref name="ristiretket2" /> Juuri näiden ruhtinaiden ansiosta ensimmäinen ristiretki todella toteutui.<ref name="ristiretket2" /> Esimerkiksi Ala-Lothringenin herttua panttasi linnansa ja myi kaksi omistamaansa maatilaa, joiden tuotoilla hän varusti 1000 ratsumiestä ja 7000 jalkamiestä.<ref name="ristiretket2" /> Eräs Normandian herttua puolestaan panttasi koko herttuakuntansa Englannin kuninkaalle voidakseen varustaa tarpeeksi joukkoja ristiretkeä varten.<ref>''Kristinuskon historia 2000'' s. 143</ref>