Wikipedia

Ero sivun ”Jonas Litonius” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
Uudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tjp (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
33 942 muokkausta
Ak: Uusi sivu: '''Jonas Litonius''' (27. elokuuta 1810 – 31. toukokuuta 1864<ref name=hie>[http://haudat.genealogia.fi/php/haudat1f.php?coun=fi&lang=fi&code=163&id=2239 Jonas Li...
 
laajennusta historiikista
Rivi 1:
'''Jonas Litonius''' ([[28. maaliskuuta]] tai [[27. elokuuta]] [[1810]] [[Lieto]] – [[31. toukokuuta]] [[1864]] [[Helsinki]]<ref name=hie>[http"://haudat.genealogia.fi/php/haudat1f.php?coun0">{{Kirjaviite|Tekijä=fi&langPutkonen, Lauri|Nimeke=fi&codeDomus Litonii 1847–1997|Vuosi=163&id1997|Julkaisija=2239Marie-Louis Jonas Litoniuksen hautakiviLitonius, Hietaniemen vanhaPär hautausmaa, Helsinki]Silén|Isbn=952-90-9325-X}}</ref><ref name="hie" />) oli suomalainen [[Helsinki|Helsingissä]] toiminut verhoilijamestari ja huonekalutehtailija.<ref name=hs/>
 
Litonius syntyi kirjuri Samuel Litoniukselle (1760–1820) ja suntiontytär Elisabeth Simonintyttärelle (1777–1827) Liedossa. Hänen isänsä oli opiskellut teologiaa [[Turun akatemia]]ssa. Litonius avioitui vuonna 1847 Lovisa Grahnin (1807–1867) kanssa. Heille syntyi seitsemän lasta: Frans Ludvig (1841–1894), Oscar Wilhelm (1848–1851), John Ludvig (1873–1901), Frans William (1875–1931), Esther Hedvig (1881–1965), John Ludvig Ossian (1886–1915) ja Walter August Ludvig (1888–1955).<ref name=":0" />
[[Lieto|Liedosta]] kotoisin ollut Litonius oli [[Satulaseppä|satulasepänkisälli]] saapuessaan Helsinkiin syksyllä vuonna 1833. Hän oli alukai kahden vuoden ajan satulaseppämestari J. Ekmanin palveluksessa ja sai sitten vuonna 1835 [[Maistraatti|maistraatilta]] luvan verhoilijamestarin toimen harjoittamiseen. Litonius vannoi [[porvarivala]]n vuonna 1836. Hän menestyi verhoilijana niin hyvin että hän saattoi vuonna 1840 perustaa myös huonekalutehtaan.<ref name=hs/>
 
Jonas Litonius muutti 14-vuotiaana Liedosta Turkuun ja pääsi [[oltermanni]] Mårten Wickströmin oppiin. Hän sai kisällinkirjan vuonna 1931 ja siirtyi verhoilijanoppiin ensin Tukholmaan ja sitten Pietariin. Hän oli siten valmis [[Satulaseppä|satulasepänkisälli]] saapuessaan Helsinkiin syksyllä vuonna 1833. Litonius oli aluksi kahden vuoden ajan satulaseppämestari J. Ekmanin palveluksessa Helsingissä, ja sai vuonna 1835 [[Maistraatti|maistraatilta]] luvan verhoilijamestarin toimeen. Maistraatin konsultoimien satulaseppien ammattikunnan edustajien mielestä verhoilijat eivät olisi tarvinneet omaa ammattikuntaa, mutta maistraatti oli eri mieltä. Litoniuksesta tuli Helsingin ensimmäinen verhoilijamestari, ja hän vannoi [[porvarivala]]n vuonna 1836.<ref name=":0" /><ref name="hs" />
Litonius osti vuonna 1845 [[Kluuvinlahti|Kluuvinlahden]] rannalta 6 200 neliö[[kyynärä]]n kokoisen osaksi kallioperäisen tontin tuhannella [[hopearupla]]lla. Hän rakennutti sitten tontille kolmikerroksisen kivitalon jonka suunnitteli muurarimestari [[Gustaf Paulus Leander]]. [[Domus Litonii]] nimellä myöhemmin tunnettu talo valmistui vuonna 1847 samaan aikaan kun Litonius meni naimisiin taloudenhoitajansa Lovisa Grahnin kanssa. Talon piharakennuksiin kuului Litoniuksen huonekalutehtaan verstaita, [[luhtiaitta]], kaksi tallia, karjarakennus ynnä muita ulkorakennuksia. Talon kellarissa olevasta kaivosta pumpattiin vesi ullakolla olevan säiliöön josta se johdettiin lyijyisissä vesijohtoputkissa talon keittiöihin. Litoniuksen perhe asui talon kolmannessa kerroksessa ja suurin osa rakennuksesta vuokrattiin [[Helsingin teknillinen reaalikoulu|Helsingin teknillisen reaalikoulun]] käyttöön. Koulu toimi talossa vuosina 1849–1877. <ref name=hs/>
 
Koska Litonius oli Helsingin ainoa verhoilijamestari, hän sai runsaasti tilauksia. Hän menestyi verhoilijana niin hyvin, että saattoi vuonna 1840 perustaa myös huonekalutehtaan. Helsingin ainoa huonekalutehdas [[Joseph Öhrnberg|Joseph Öhrnbergin]] tehdas oli lopettanut juuri edellisenä vuonna, joten Litoniuksen tehdas oli ainoa toimija myös puisten huonekalujen valmistuksessa. Kilpailijoiden ilmaannuttuakin Litoniuksen tehdas oli bruttotuotannoltaan selvästi suurin.<ref name=":0" />
Jonas Litonius valittiin vuonna 1850 Helsingin kaupunginvanhimpien joukkoon. Hän luopui terveyssyistä huonekalujen valmistamisesta ja keskittyi sitten vaativiin sisustus- ja koristelutöihin. Kun Venäjän keisari [[Aleksanteri II]] vieraili Helsingissä avaamassa [[Säätyvaltiopäivät 1863|vuoden 1863 valtiopäivät]] huolehti Litonius [[Presidentinlinna|keisarillisen palatsin]], [[Nikolainkirkko|Nikolainkirkon]] ja valtiopäivätanssiaisten pitopaikkana käytetyn [[Helsingin_päärautatieasema#Ensimmäinen_asemarakennus|Helsingin uuden rautatieaseman]] salin koristelusta. <ref name=hs>[http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelisarja/41_1.html Kertomuksia Helsingin kortteleista osa 41 : Gaselli - Kuusi sukupolvea samassa kodissa keskellä Helsinkiä : Verhoilijamestari Jonas Litonius rakennutti talon Aleksanterinkadulle, Helsingin Sanomat 27.5.2006]</ref>▼
 
15. marraskuuta 1845 Litonius osti [[Kluuvinlahti|Kluuvinlahden]] rannalta 6205 [[Kyynärä|neliökyynärän]] kokoisen, osaltaan kallioperäisen tontin 1063 hopearuplalla. Hinta oli verrattain korkea, sillä sitä nostivat korkea maapohja sekä oma kaivo. Hän alkoi heti rakennuttaa tontille rakennusta, joka valmistui lopulta joulukuussa 1847. Talo otettiin käyttöön 3. joulukuuta 1847, muutama tunti Litoniuksen ja tämän puolison Lovisa Grahnin häiden jälkeen. Talo sai myöhemmin nimen [[Domus Litonii]].<ref name=":0" />
Litonius kuoli vuonna 1864. Hänet on haudattu [[Hietaniemen hautausmaa|Hietaniemen vanhalle hautausmaalle]].<ref name=hie/>▼
 
▲Jonas Litonius valittiin vuonna 1850 Helsingin kaupunginvanhimpien joukkoon, tehtävään johon kuului kaupunkilaisten edustaminen muun muassa arvovaltaisten vieraiden kuten keisarin vieraillessa. HänHeikentyneen luopuiterveydentilansa terveyssyistävuoksi hän luopui huonekalujen valmistamisesta vuonna 1858, ja keskittyi sittensen jälkeen ainoastaan vaativiin sisustus- ja koristelutöihin. Kun Venäjän keisari [[Aleksanteri II]] vieraili Helsingissä avaamassa [[Säätyvaltiopäivät 1863|vuoden 1863 valtiopäivät]], huolehti Litonius [[Presidentinlinna|keisarillisen palatsin]], [[NikolainkirkkoHelsingin tuomiokirkko|Nikolainkirkon]] ja valtiopäivätanssiaisten pitopaikkana käytetyn [[Helsingin_päärautatieasema#Ensimmäinen_asemarakennus|Helsingin uuden rautatieaseman]] salin koristelustakoristeluista.<ref name=":0" /><ref name="hs">[http{{Verkkoviite|osoite=https://www2www.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelisarja/41_1art-2000004399581.html Kertomuksia Helsingin kortteleista osa 41 : Gaselli - |nimeke=Kuusi sukupolvea samassa kodissa keskellä Helsinkiä : Verhoilijamestari Jonas Litonius rakennutti talon Aleksanterinkadulle|tekijä=Järvenpää, Eeva|julkaisu=Helsingin Sanomat |ajankohta=27.5.2006]|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
 
▲Litonius kuoli vuonna 1864. Hänet on haudattu [[Hietaniemen hautausmaa|Hietaniemen vanhalle hautausmaalle]].<ref name="hie">[http://haudat.genealogia.fi/php/haudat1f.php?coun=fi&lang=fi&code=163&id=2239 Jonas Litoniuksen hautakivi, Hietaniemen vanha hautausmaa, Helsinki]</ref>
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Jonas_Litonius”