Ero sivun ”R-36” versioiden välillä

Kaikki R-36:n versiot suunniteltiin laukaistaviksi [[siilo]]ista. R-36M asennettiin 39 metriä syvään siiloon. Ohjus ammutaan siilosta hitaasti palavalla [[mustaruuti]]panoksella ja männällä ja sen päämoottorit syttyvät vasta raketin olleessa 10 metrin korkeudella ilmassa. Näin siilo säästyy vaurioilta ja se voidaan ladata ja laukaista uudelleen ennen kostoiskun saapumista. Tämä on valtava taktinen etu.

 

 

Vuonna 1969 aloitettiin R-36M:n kehitystyö luultavana tavoitteena ensi-iskukapasiteetti Yhdysvaltain [[LGM-30 Minuteman]] -siilojen ja tulenjohton tuhoamiseksi ennen vastaiskun mahdollisuutta. R-36M käytti massiivista 12 Mt kärkeä ja se voitiin laukaista 10 600 km päähän. Ensimmäinen koelaukaisu 1973 epäonnistui. Ohjus otettiin viimein käyttöön joulukuussa 1975. Uusi versio sai NATO-koodinimen SS-18 Satan. Ohjus on itse käynyt läpi kuusi kehitysvaihetta. Ensimmäiset käyttöön otetut ohjukset poistettiin 1984. Viimeisin R-36M-2 "Voidohad" otettiin käyttöön elokuussa 1991.