Ero sivun ”Veikko Aaltonen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 35:
''Tuhlaajapojassa'' tulivat ensimmäistä kertaa esille ne teemat, joiden pariin Aaltonen palasi myös myöhemmissä elokuvissaan. Seksuaalisuuden eri muodot, perversioita unohtamatta, sekä [[psykologia|psykologisesti]] kuvatut perhe- ja ihmissuhteet. ''Tuhlaajapojan'' keskiössä on Esan ja Lindströmin sairaalloinen isä-poika-suhde. Se ei niinkään ole mikään SM-piirien kuvaus ja elokuvan sadomasokismikin on pääosin varsin viitteellistä. Eikä elokuva ota kantaa siihen onko tuo kyseinen seksuaalisuuden muoto väärin vai ei. Olennaisinta on se henkinen alistajan/alistetun välinen suhde, joka ''Tuhlaajapojassa'' välittyy. Fyysisesti Esa saattaa olla alistajan asemassa, mutta henkisesti todellinen alistaja on Lindström, joka omien sairaiden perversioidensa kautta koittaa muokata itsestään isää ja Esasta hänen poikaansa. Esan kieltäytyminen tästä kunniasta on sodanjulistus Lindströmiä vastaan ja se aiheuttaa osien vaihtumisen. Nyt Lindströmistä tulee todellinen fyysinen alistaja ja Esasta alistettu. Mutta Esalle se ei ole enää leikkiä vaan totisinta totta.
''Tuhlaajapoika'' perustui [[Iiro Küttner]]in käsikirjoitukseen, joka oli sijoittunut toiseksi 1990-luvun alussa pidetyssä kansallisessa elokuvakäsikirjoituskilpailussa. Näin ollen ''Tuhlaajapoika'' oli niin Aaltosen kuin Küttnerinkin läpimurto. Küttner palkittiinkin [[Jussi-palkinto|Jussi-palkinnolla]]. ''Tuhlaajapoika'' voitti myös parhaan elokuvan Jussi-palkinnon. Kaksi muuta Jussia saivat Esko Salminen parhaasta miessivuosasta ja [[Mauri Sumén]] musiikista.
==Isä meidän==
| |||