Ero sivun ”Autonominen hermosto” versioiden välillä

p
Muutettu neuroni, dendriitti ja aksoni Kielitoimiston suosittelemiin hermosoluun, tuojahaarakkeeseen ja viejähaarakkeeseen, jotka ovat nykyisin myös maallikoille tutumpia, joten ne sopivat tällaiseen yleisartikkeliin paremmin.
[katsottu versio][katsottu versio]
(→‎Sympaattinen hermosto: Verbin "muodostaa" virheellinen yksikkömuoto muutettu monikkomuotoon)
p (Muutettu neuroni, dendriitti ja aksoni Kielitoimiston suosittelemiin hermosoluun, tuojahaarakkeeseen ja viejähaarakkeeseen, jotka ovat nykyisin myös maallikoille tutumpia, joten ne sopivat tällaiseen yleisartikkeliin paremmin.)
[[Kuva:Gray839.png|thumb|Autonominen hermosto]]
 
'''Autonominen hermosto''' eli '''tahdosta riippumaton hermosto''' (myös vegetatiivinen hermosto) ({{k-la|systema nervosum autonomicum, pars autonomica systematis nervosi}}) vaikuttaa [[sileä lihas|sileän lihaksiston]] ja [[sydänlihas|sydänlihaksen]] liikkeisiin sekä [[rauhanen|rauhasten]] eritykseen. Autonominen hermosto osallistuu moniin elimistön säätelytoimintoihin, kuten [[verenpaine]]en säätelyyn. Autonominen hermosto jaetaan [[sympaattinen hermosto|sympaattiseen]] ja [[parasympaattinen hermosto|parasympaattiseen hermostoon]].<ref>{{biosan|71}}</ref>
 
==Yleistä==
Autonomiseen hermostoon lasketaan toisinaan kuuluvaksi myös [[enteerinen hermosto]], joka kuitenkin toimii itsenäisesti, riippumatta muusta autonomisesta hermostosta.
 
Autonomisessa hermostossa on sekä motorisia että sensorisia neuroneja[[Hermosolu|hermosoluja]]. Alemmat motoneuronit sijaitsevat keskushermoston ulkopuolella autonomisissa ganglioissa. Autonomisten hermojen päätteet eivät muodosta varsinaisia synapseja, vaan viskositeettejä, jotka ovat pullistumia hermon pääteosassa.
 
==Sympaattinen hermosto==
{{pääartikkeli|[[Sympaattinen hermosto]]}}
Ääreishermostossa sympaattista hermostoa edustaa [[sympaattinen hermorunko]], joka muodostuu sympaattisista [[Hermosolmu|ganglioista]] ja niitä yhteen liittävistä [[aksoniViejähaarake|viejähaarakekimpuista]]kimpuista. Sympaattisia hermorunkoja on kaksi, ja ne sijaitsevat molemmin puolin [[selkäydin]]tä rintanikamista lannenikamiin asti. Sympaattiset hermot muodostavat vielä lähempänä kohde-elintä prevertebraalisen ganglion. Sympaattisten hermojen preganglionaaristen neuronienhermosolujen (hermorungon gangliot) synapsipäätteistä erittyy [[asetyylikoliini]]a, kun taas postganglionaaristen neuronienhermosolujen (prevertebraaligangliot) synapsipäätteistä erittyy [[noradrenaliini]]a, poikkeuksen muodostavat hikirauhaset, joiden sympaattinen aktivaatio tapahtuu asetyylikoliinin avulla.
 
Sympatikotonus aiheuttaa sydämen sykkeen nousun ja iskutilavuuden suurenemisen, pupillin laajenemisen, noradrenaliinin ja adrenaliinin erittymisen lisämunuaisytimestä, kapillaariverisuonten supistumisen ja glukoosin muodostuksen stimulaation maksassa.
==Parasympaattinen hermosto==
{{pääartikkeli|[[Parasympaattinen hermosto]]}}
Parasympaattiset hermot kulkevat joko [[aivohermo]]jen tai ristihermojen mukana kohdesoluihin. Gangliot sijaitsevat lähellä kohde-elintä. Parasympaattisten hermojen pre- ja postganglionaarisen neuronienhermosolujen synapsipäätteistä erittyy molemmista asetyylikoliinia. Parasympaattisen hermoston reseptorit ovat joko nikotiini- tai muskariinireseptoreita, jotka ovat G-proteiinivälitteisiä.
 
Parasympaattiset vasteet ovat mm. pupillin pieneneminen, sydämen sykkeen laskeminen ja ruoansulatuskanavan verenkierron aktivoituminen.
==Sensorinen osa==
 
Autonomisen hermoston sensoriset neuronithermosolut kulkevat dorsaalisesta gangliosta sympaattisten hermojen kanssa kohde-elimiinsä. Sensorisia hermoja kulkee esim. sydämen, ruoansulatuskanavan ja rakon seinämiin, jossa ne aistivat venytystilaa, kemosensitiivisiä (happipitoisuuden tarkkailu) karotiskeräsiin. Autonomisen hermoston sensoriset hermot aistivat myös kipua (iskemia). Vain kipuaistimus tulee tietoisuuteen.
 
==Katso myös==