Ero sivun ”Suomalainen siirtolaisuus” versioiden välillä

Suomi onnistui pitkään sisäisellä kolonisaatiolla ja myöhemmin sisäisellä muuttoliikkeellä hillitsemään muuttoa maasta poismaastamuuttoa. [[Pohjois-Amerikka]]an lähtijöitä oli ollut ennenkin, samoin lähti yksilöitä ja ryhmiä naapurimaihin [[Ruotsi]]in ja [[Venäjä]]lle ja [[Ruija]]an. Mutta vasta 1800-luvun parantunut tiedonvälitys yhdessä kotimaisten olojen kanssa saivat aikaan joukkomuuton etenkin [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]]. Oma osuutensa oli Yhdysvaltojen tarjoamilla etuisuuksilla, vapaalla maalla, vapaudella elää omaa elämäänsä, mahdollisuudella rikastua nopeahkosti jne. Suomesta muutettiin Pohjois-Amerikkaan selvästi vähemmän kuin [[Norja]]sta ja Ruotsista. Näistä maista lähti muutaman vuoden aikana yli 100&nbsp;000 siirtolaista ja Norjasta ennen 1900-lukua lähtijöitä oli noin 500&nbsp;000 ja Ruotsista 750&nbsp;000 henkeä.{{lähde}} Väitetään, että 80&nbsp;% [[ruotsalaiset|ruotsalaisista]] 1600–1700-luvun Pohjois-Amerikkaan muuttaneista oli alun perin suomalaisia.{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} Toisaalla arvioidaan Delawaren Uuden Ruotsin siirtokuntaan muuttaneista uudisasukkaista olleen suomalaisiksi luokiteltavia noin puolet.<ref>{{Kirjaviite| Nimeke = Suureen Länteen. Siirtolaisuus Suomesta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.| Tekijä =Reino Kero| Julkaisija = Siirtolaisinstituutti |Vuosi =1996 | ISBN = 951-9266-51-8}}</ref>

Suomesta muuttaneita siirtolaisia on asunut kaikissa Yhdysvaltain ja Kanadan osavaltioissa, mutta erityisen paljon heitä on ollut Yhdysvalloissa [[Minnesota]]n, [[Michigan]]in, [[Massachusetts]]in, [[Wisconsin]]in, [[New York]]in, [[Oregon]]in ja [[Kalifornia]]n osavaltioissa sekä Kanadan [[Ontario]]ssa. 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella he työskentelivät nimenomaan kaivoksissa sekä metsä- ja rakennustyömailla. Hyvin monet hankkivat vaurastuttuaan omaa maata: keskilännen ja lännen osavaltioissa raivaamatonta metsämaata, itäisillä seuduilla taas autioituneita ja rappeutuneita maatiloja. Ensimmäisiä amerikansuomalaisia sanomalehtiä perustettiin jo 1870-luvulla, ja vuosikymmenien aikana ilmestyi kymmeniä lehtiä, joista useimmat jäivät kuitenkin lyhytikäisiksi. Erityisesti 1900-luvun alkupuolella suomalaissiirtolaisten keskuudessa oli hyvin vireää yhdistystoimintaa, ja yhdistysten kokouksissa musiikki ja tanssi olivat keskeisellä sijalla.<ref name="kero">Reino Kero: ''Amerikansuomalainen siirtolaiskulttuuri.'' Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1975, s. 139–144. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01580-X.</ref>