Ero sivun ”Harmoni” versioiden välillä

[[Urut|Uruissa]] on käytetty kielipillejä äänensynnyttäjinä jo [[1400-luku|1400-luvulta]] saakka. Vapaalehdyköitä harmoneissa alettiin ensimmäisen kerran testata [[1700-luku|1700-luvun]] lopulla. [[Tanska]]lainen [[G. J. Grenie]] rakensi vuonna 1810 ensimmäiset urut, joissa oli vain vapaalehdyköitä. Ne tunnettiin nimellä ''orgue expressif''. Sittemmin paineilmaharmoni kehittyi pääosin [[Ranska]]ssa ja imuilmaharmoni [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]].

[[Tiedosto:Harmonium.jpg|thumbpienoiskuva|Intialainen käsiharmonin soittaja.]]

Harmonia pidettiin arvossa erityisesti [[1800-luku|1800-luvun]] lopulla. Harmonille on julkaistu lähinnä [[sovitus (musiikki)|sovituksia]], mutta myös jonkin verran sille tarkoitettuja sävellyksiä.<ref name = "MusTietoSK"/>

[[Tiedosto:Harmoni, Veljekset Pulkkila.jpg|thumbpienoiskuva|[[Veljekset Pulkkila]]n Kangasalla valmistama harmoni.]]

Harmoni oli erityisesti käytössä kirkoissa, hengellisissä tilaisuuksissa, kouluissa, kodeissa, teattereissa sekä ravintoloissa. Suomessa sillä on ollut erityinen asema [[pelimanni]]musiikissa. [[1960-luku|1960-luvulla]] harmoninHarmonin suosio levisi 1960-luvulla erityisesti [[Kaustisen Purppuripelimannit|Kaustisen Purppuripelimannien]] musiikin saadessa suosiota. Muutoin harmoni on joutunut väistymään [[piano]]n ja [[sähköurut|sähköurkujen]] vallatessa tilaa.<ref name = "MusTietoSK"/>

[[Suomi|Suomessa]] on valmistettu imuilmaharmoneja tehdasmaisesti jo [[1860-luku|1860-luvulta]] lähtien.<ref name = "MusTietoSK"/> Yhteensä Suomessa on toiminut 15 harmoneja valmistavaa tehdasta. Nykyisin harmoneja rakennetaan vain erikoistilauksesta.<ref> Keijo Virtamo (toim.): ''Otavan musiikkitieto'', s. 132. Helsinki: Otava, 1997.</ref>