Ero sivun ”Laivanrakennus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
p kh |
||
Rivi 26:
[[Kuva:Museum für Antike Schifffahrt, Mainz 01. Spritsail.jpg|thumb|Roomalainen sarkofagi 3:lta vuosisadalta. Kuvan keskimmäinen alus käyttää sprii- eli varpa[[purje]]tta, mikä oli tuolloin uusi keksintö.]]
[[Doorilaiset]] siirtyivät Kreikkaan 1100-luvulla eaa. Tämän jälkeen Kreikan historiasta alkaa ajanjakso, josta on säilynyt vähän tietoa. Joistakin ruukunpalasista on päätelty, että doorilainen sotalaiva on ollut yhdestä suuresta puusta tehty alus ja muistattanut joitakin [[Papua-Uusi-Guinea|Papua-Uuden-Guinean]] saarien sotakanootteja.<ref>Landström 1961, sivut 28-29</ref> [[Antiikin Kreikka|Kreikan]] kaupunkivaltiot alkoivat 700 eaa. alkaen harjoittaa kauppamerenkulkua ja kilpailla foinikialaisten kanssa. Turvallisilla kotivesillä käytettiin pienehköjä, pelkin purjein kulkevia kauppalaivoja, joissa oli korotetut laidat ja silta perästä keulaan, jota pitkin päästiin kulkemaan kansilastin yli. Pidemmillä matkoilla laivat olivat sotalaivojen ja kauppalaivojen yhdistelmiä ja niissä oli soutajia. Tyypillistä kreikkalaisille aluksille oli keulan pidennys, keulajuhmuri, joka sotalaivoissa toimi hyökkäyspuskurina, mutta kauppalaivoissa sen on arveltu parantaneen kulkuominaisuuksia, kuten nykyään käytettävä [[bulbi]]. Toinen
Kreikka on vuoristoinen maa, jossa kuljetus oli tehokkainta vesitse. [[Antiikin Ateena|Ateena]] saavutti Egeanmeren herruuden 400-luvulla eaa. laivastonsa ylivoimalla. Meritaistelujen tekniikkana oli puskea vastustajan laivat rikki keulajuhmurilla. Taktiikan onnistuminen riippui aluksen koulutetuista soutajista ja taitavasta ohjaamisesta, mutta myös nopeudesta ja keveydestä, mikä johti kilpailuun laivojen tekniikasta.<ref>Landels, s.106</ref> Kreikkalainen [[dieeri]] eli kaksisoutu 600-luvulta alkaen oli antiikin keveimpiä ja siroimpia aluksia. Keveät laivat voitiin vetää perä edellä maihin. [[Thukydides]] mukaan [[korintti]]laisten alkoivat ensimmäisenä rakentaa laivojen sisäpuolelle kaaria.<ref>Landström, s.36</ref> Kaaret kuitenkin muotoiltiin ja lisättiin vasta jälkikäteen laipioiden ollessa jo valmiit.<ref>Landels, s.111</ref> Trieerejä eli [[kolmisoutu|kolmisoutuja]] rakennettiin jo 600-luvulla eaa., mutta raskaina ja kömpelöinä ne eivät aluksi pärjänneet dieereille.
Rivi 51:
==== Keskiajalla ====
[[Kuva:DSC00450, Viking Ship Museum, Oslo, Norway.jpg|thumb|[[Osebergin laiva]] Oslon [[viikinkilaivamuseo]]ssa]]
Asutus [[Skandinavia]]an seurasi jään vetäytymistä viimeisimmän [[jääkausi|jääkauden]] lopulla. Ensimmäiset tulijat ovat olleet hylkeenmetsästäjiä, mikä on vaatinut kykyä liikkua vesillä. Ilmeisesti on käytetty [[Nahkapohjainen vene|nahasta ja puurungosta tehtyjä kanootti-tyyppisiä aluksia]]. Vanhimpia tunnettuja pohjoismaisia puusta tehtyjä veneitä on [[Hjortspring-vene]], joka on löydetty 1800-luvulla Tanskasta. Se on kaikkiaan 21 metriä pitkä, sisämitan ollessa 13 metriä ja ajoitettu 300-luvulle eaa. [[Ferriby]]stä, Englannista on löydetty jäänteitä kolmesta laudoista tehdyistä veneestä, joista pisin on ollut 15 metriä pitkä. [[Ferribyn veneet]] on ajoitettu 2000–1600 luvulle eaa. [[Björken vene]], joka on löydetty Ruotsista, on ajoitettu 400-luvulle ja se on jo aika kehittynyt. Sekä Björken veneessä että Hjortspring-
Roomalainen historioitsija [[Tacitus]] mainitsee noin vuonna 100, että skandinaavien alukset ovat perästä ja keulasta samanlaisia. Vuonna 1863 löydettiin Nydamin suosta [[Slesvig]]istä suuri vene, [[Nydamin vene]], joka on ajoitettu [[dendrologia]]n avulla 300-luvulle. Sen pituus on 22,8 metriä ja leveys 3,26 metriä. Laiva on tehty [[tammi]]lankuista limisaumaiseksi. Pohja on pyöreän muotoinen, joten se on ollut kiikkerä, mitä on korjattu pitämällä pohjalla noin 1000 kg kiviä. Kaaret on sidottu [[niini]]köydellä lautoihin tehtyihin kohoamiin. 600-luvulla laivan pohja tuli U-maisemmaksi.<ref>Landström, s.56</ref> Varhaisissa kuvissa purjeet on kuvattu diagonaalisella kuviolla. Purjemateriaalina käytetyn [[sarka (kangas)|sarka]]kankaan kestävyys märkänä oli huono, joten purjeisiin ommeltiin diagonaaliset vahvistukset.<ref>Landström, s.57</ref> [[Viikinkiaika]]isia laivoja on säilynyt varsin paljon, kuten [[Oseberglaiva]] ja [[Gokstadin laiva]]. [[Knarri]] oli viikinkien rahtialus, joka oli pystyperäinen ja -keulainen. Viikinkilaivoja mitattiin soutajaparien määrän mukaan. Pisimmissä oli 30–40 penkkiä ja niitä
▲Roomalainen historioitsija [[Tacitus]] mainitsee noin vuonna 100, että skandinaavien alukset ovat perästä ja keulasta samanlaisia. Vuonna 1863 löydettiin Nydamin suosta [[Slesvig]]istä suuri vene, [[Nydamin vene]], joka on ajoitettu [[dendrologia]]n avulla 300-luvulle. Sen pituus on 22,8 metriä ja leveys 3,26 metriä. Laiva on tehty [[tammi]]lankuista limisaumaiseksi. Pohja on pyöreän muotoinen, joten se on ollut kiikkerä, mitä on korjattu pitämällä pohjalla noin 1000 kg kiviä. Kaaret on sidottu [[niini]]köydellä lautoihin tehtyihin kohoamiin. 600-luvulla laivan pohja tuli U-maisemmaksi.<ref>Landström, s.56</ref> Varhaisissa kuvissa purjeet on kuvattu diagonaalisella kuviolla. Purjemateriaalina käytetyn [[sarka (kangas)|sarka]]kankaan kestävyys märkänä oli huono, joten purjeisiin ommeltiin diagonaaliset vahvistukset.<ref>Landström, s.57</ref> [[Viikinkiaika]]isia laivoja on säilynyt varsin paljon, kuten [[Oseberglaiva]] ja [[Gokstadin laiva]]. [[Knarri]] oli viikinkien rahtialus, joka oli pystyperäinen ja -keulainen. Viikinkilaivoja mitattiin soutajaparien määrän mukaan. Pisimmissä oli 30–40 penkkiä ja niitä kutsutiin nimellä "[[pitkävene|Långskepp]]" tai "Draakki". Pituutta näissä on ollut jopa 80 metriä. Viikinkilaivojen keulakoristeet ja perän lohikäärmeenpääkoristeet olivat irroitettavia ja niitä oli kielletty käyttämästä kotirannikolla. Laidan ulkopuolista kilpirivistöä, jollainen löydettiin Gokstadin laivasta, on ilmeisesti käytetty vain näytösluonteisesti.<ref>Landström, s. 58-64</ref> Viikinkilaivojen runkona oli [[köli]]puu, josta nousivat sisäänpäin kääntyvät perä- ja keulavantaat. Perässä ohjausairo oli oikealla puolelle, josta on säilynyt nimityskin tyyrpuuri tai styyrpuuri (ruotsin styr=ohjata). Ohjausairoon oli kiinnitetty ruorikampi. <ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Kirsi Vainio-Korhonen: Keskiajan taantuma Länsi-Euroopassa; Bysantti ja islamilainen maailma, s. 83–84.</ref> Limilaudoitus oli naulattu tai voidaan sanoa myös niitattu eli naulat tulivat läpi ja lyötiin lyttyyn toiselta puolelta lukiten liitoksen.<ref>Landström, s.60-61</ref>
[[Hansaliitto|Hansaliiton]] piirissä kehittyi oma laivatyyppinsä, [[koggi]], jolle oli tyypillistä perävantaaseen saranoitu peräsin. Tällaisista peräsimistä on vanhin kuva säilynyt Gotlannissa [[Fiden kirkko|Fiden kirkossa]] 1200-luvun alusta.<ref>Landström, s.69</ref> Koggi oli korkealaitainen ja syvällä uiva, jolloin siihen saatiin paljon lastia. Syväkulkuinen alus johti siihen, että aikaisemmin sisämaassa sijainneet jokien rannalla olleet kaupungit siirtyivät lähemmäksi merta. Korkeat laivat auttoivat puolustautumaan merirosvoja vastaan. Koggi voitiin varustaa kastelleilla eli puolustukseen sopivilla torneilla keulassa ja perässä. Kastellit tulivat myöhemmin osaksi runkoa. Masto oli suhteellisen keskellä, mikä teki luovimisesta vaikeaa, mutta rungon syväys ja keulan ja perän suippous veden alla paransivat purjehdusominaisuuksia. 1300-luvun lopulla koggin syrjäytti suurempi laivatyyppi, [[holkki (laiva)|holkki]], joka laivana oli hyvin samantapainen kuin välimeren [[karakki]].<ref>Landström, s.70-73</ref>
[[kuva:LaPinta.jpg|thumb|Replika [[Pinta (laiva)|La Pinta]] -laivasta, joka oli mukana Kolumbuksen ensimmäisellä matkalla.]]
Välimerellä tuli käyttöön 800-luvulla [[latinalaispurje]] arabien vaikutuksesta. Latinalaispurjeella pystyttiin purjehtimaan myös etuviistosta puhaltavaan vastatuuleen.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Kirsi Vainio-Korhonen: Keskiajan taantuma Länsi-Euroopassa; Bysantti ja islamilainen maailma, s. 85.</ref>
Laivat oli Välimeren piirissä rakennettu 1000-luvulle saakka ulkoa sisälle eli ensin on tehty laidat ja sitten kaaret. Italiassa alettiin rakentaa laivoja uudella tavalla, ensin kaaret ja sitten lautalankut kiinnitettiin näihin, jolloin saavutettiin lujempi rakenne ja voitiin tehdä suurempia aluksia. Telakoiden työn organisoinnilla saatiin myös laivojen hintaa laskettua. [[Venetsian tasavalta|Venetsialla]] oli vuonna 1400 noin 3 000 kauppalaivaa ja sen kaleereissa palveli 11 000 miestä. Toinen merivalta oli [[Genovan tasavalta|Genova]]. Genovalaiset alukset purjehtivat Atlantin rannikkoa ja kävivät kauppaa Englannin ja [[Flanderi (kreivikunta)|Flanderin]] kanssa. Genovalaiset alkoivat myös etsiä meritietä [[Intia]]an 1200-luvun lopulla. Genovalaiset veljekset [[Vandino ja Ugolino Vivaldi]] lähtivät 1291 Gibraltarin salmen kautta kohti Intiaa kahdella kaleerilla, mutta he katosivat matkalle.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Tapani Veistola: Keskiaika Länsi-Euroopan liikkeellelähtökautena, s. 99–100.</ref><ref>Landström, s.128</ref> Vuonna 1268 Ranskan kuningas [[Ludvig IX (Ranska)|Ludvig IX]] tilasi Venetsiasta ja Genovasta laivat ristiretkelleen. Näistä purjelaivoista on säilynyt mittatietoja. Venetsialaiset laivat olivat 25,8 metriä pitkiä, leveys oli 6,45 metriä ja laidan korkeus 6,6 metriä.<ref>Landström, s.83</ref> Kaleereja ei käytetty ainoastaan sotalaivoina vaan myös rahtilaivoina. Niiden etu oli nopeus purjelaivoihin nähden. Soutajina oli kaleeriorjia. Orjia voitiin käyttää, koska rahtialuksilta ei vaadittu taitavia manööverejä kuten kreikkalaisilta keulajuhmureilla varustetuilta sotalaivoilta. Kaleereissa oli myös latinalaispurjeet.<ref>Landström, s.127-131</ref> [[Bysantin valtakunta|Itä-Rooma]] käytti sodankäyntiin [[dromoni]]ksi kutsuttua kolmisoutua. Sen aseena oli [[kreikkalainen tuli]].<ref>Landström, s.91</ref>
[[Karakki]] kehittyi Välimerellä 1300-luvun lopulla. Siinä oli raakapurje isomastossa ja sen takana latinalaispurje [[mesaani]]mastossa.<ref>Landström, s.92</ref> Myöhemmin karakkeja tehtiin kolmimastoisena, jolloin edessä oli pieni [[fokka]]. Aluksen runkoon kuuluivat etu- ja takakastellit. Alus oli hyvin samanlainen kuin koggista kehittynyt holkki sillä erolla, että karakki tehtiin [[kravelli|puskusaumoilla]]. Karakki oli niin tukeva alus, että sen kansille voitiin sijoittaa tykkejä. <ref>Landström, s.96</ref> [[Portugali]]n prinssi [[Henrik Purjehtija]] osallistui [[Ceuta]]n valtaamiseen isänsä kanssa. Tarkoituksena oli saada haltuun Saharan yli kamelikaravaaneilla tulevan kullan kauppa. Ceuta vallattiin, mutta kultakauppaa ei saatu haltuun. Henrik alkoi haaveilla purjehtimisesta Saharan eteläpuolelle ja kullan hankkimista sieltä. Henrik asui Portugalin lounaiskärjessä [[Sagres]]issa ja lähikaupungissa [[Lagos (Portugali)|Lagosissa]], jonne kerääntyi merenkulun asiantuntijoita. Henrikin kannustamana kehitettiin alus, [[karavelli]] tutkimusmatkoja varten. Karakkiin verrattuna karaveli on tasaperäinen, pienempi, kapeampi ja nopeampikulkuinen. Siinä käytettiin latinalaispurjeita, koska kyky luovia oli tärkeä ominaisuus näillä matkoilla.<ref>Landström, s. 106</ref> Afrikan länsirannikkoa alettiin edetä etelään. Henrik lähetti useita retkikuntia matkaan, jotka etenivät aina pidemmälle. Vuonna 1434 [[Gil Eanes]] purjehti [[Cabo Bojador]]in ohi. Vuonna 1444 päästiin [[Senegal (joki)|Senegaljoelle]] ja voitiin tuoda ensimmäinen kultalasti. Portugalilaiset käyttivät laivojen rakentamiseen tammea, kuten [[rautatammi]]a, köliin ja peräsimeen sekä mäntyä, esimerkiksi [[pinja]]a kaariin ja laudoitukseen.<ref>Konttinen, s.27</ref>
==== Laivanrakennus löytöretkistä höyrylaivoihin ====
[[Kuva:Portuguese_ship_museum_Melaka.jpg|thumb|Portugalilaisen 1511 haaksirikkoutuneen [[Flor de la Mar]] -laivan rekonstruktio [[Malakka]]n merimuseossa]]
[[Kristoffer Kolumbus]] ja [[Fernão de Magalhães|Magalhaes]] tekivät [[löytöretket|löytöretkensä]] vielä keskiaikaista laivanrakennusperinnettä edustaneilla laivoilla, karakeilla ja karavelleilla. Alukset olivat pieniä, 20–30 metriä pitkiä ja 6–7 metriä leveitä, kuten esimerkiksi Kolumbuksen lippulaiva noin 80 toneladasin (80 tynnyriä viiniä) lastin kantanut [[Santa Maria (purjealus)|Santa Maria]].<ref>Landström, s.102</ref> Purjelaivojen aikakaudella laivojen [[vetoisuus]] ilmoitettiin eri tavoin kuin nykyään, esimerkiksi Englannissa käytettiin mittayksikköä "[[pitkä tonni]]". Sata vuotta myöhemmin laivat olivat jo suurempia, ja niissä oli enemmän purjeita. Löytöretket toivat mukaan uusia maita, kuten Ranska, Englanti ja Alankomaat kilpailuun merentakaisesta kaupasta. Karakista kehittyi isompi laivatyyppi, galeoni, jota myöhemmin kutsuttiin [[kaljuuna]]ksi. Kaljuunalle oli tyypillistä keulan yli ulottuva kansisilta. Kaljuunat varustettiin tykein. Esimerkiksi tunnettu englantilainen alus [[Henry Grace à Dieu]] vuodelta 1545 oli varustettu 184 pienehköllä tykillä.<ref>Landström, s.114</ref> Näissä aluksissa oli useita laivaa lujittavia tykkikansia. [[Kuninkaallisen laivaston luokitusjärjestelmä]] antaa joitakin käsityksiä alusten koosta. 1500-luvulla kehittynyt [[takila|takilointi]]tapa säilyi purjelaivojen käytön loppuun saakka suunnilleen samanlaisena. Englantilaiselta laivasuunnittelijalta [[Mathew Baker]]iltä on säilynyt joitakin konstruktiopiirustuksia 1500-luvun lopulta. Laivanrakennuksessa pyrittiin kopiomaan hyviksi purjehtijoiksi osoittautuneiden laivojen rakenteita.<ref>Landström, s.118-119</ref> Espanja sai aluksi puumateriaalin, mäntyä ja tammea kotimaastaan. Laivojen rakentaminen siirtyi 1600-luvulla
Sodankäynnissä säilyivät kaleerit ja [[galeassit]], purjein varustetut kaleerit, joita käytettiin runsaasti erityisesti välimerellä. Vuonna 1571 käyty [[Lepanton taistelu]] turkkilaisten ja kristittyjen välillä on historian suurin kaleeri- ja galeassityyppisillä aluksilla sodittu meritaistelu. Kristittyjen voittamasta taistelusta on säilynyt paljon kuvauksia laivoista. Pisimmän galeassin pituudeksi mainitaan 145 jalkaa. Galeasseissa keulaan sijoitetut tykit osoittivat niin eteenpäin kuin sivullekin. Kaleereita rakennettiin 1700-luvun loppupuolelle saakka.<ref>Landström, s.135-141</ref>
[[Kuva:HMS Prince Royal IMG 7034.JPG|thumb|Phinneas Pettin 1610 rakentama [[Prince Royal]] oli kolmella patterikannella varustettu ja kultauksin koristeltuna rakennusaikansa loistokkain laiva.<ref>Landström, s.142-143</ref>]]
Kun 1500-luvulla eurooppalaiset alkoivat tehdä laajemmin valtamerimatkoja, niin samaan aikaan Euroopassa alkoi lähes jatkuva keskinäinen sota. Väliaikaiset rauhansopimukset eivät koskeneet Euroopan ulkopuolisia meriä. Esimerkkinä tästä on [[Karibian merirosvous]], minkä vuoksi valtamerien kauppalaivat ja sotalaivat eivät juurikaan eronneet toisistaan. 1600-luvulla laivojen tekninen kehitys oli vähäistä, mutta tuolta aikaudelta on säilynyt paljon kuvia, pienoismalleja ja kokonaisia laivojakin. Aikakaudelle oli tyypillistä laivojen ylenpalttinen koristelu. Esimerkkinä tästä on
[[Kuva:Santisima Trinidad.jpg|thumb|Espanjalainen Havannassa 1769 vesille laskettu sotalaiva [[Santísima Trinidad]], joka tuhoutui Trafalgarin taistelun yhteydessä. Purjelaivojen peräpeilit olivat komeita, mutta myös laivojen herkimmin tuhoutuvia osia ja sen vuoksi tärkein maalitaulu. Vaikka tämä ongelma tunnettiin, niin vielä 1800-luvulla upseerien viihtyvyydestä ei voitu tinkiä ja sen vuoksi peräpeiliin tehtiin suuret ikkunat ja lasiovet.<ref>Landström, s.193</ref>]]
1500-luvulla Portugali ja Espanja hallitsivat valtameriä. 1580 Espanjan kuninkaasta [[Filip II (Espanja)|Filip II]]:sta tuli myös Portugalin hallitsija. 1588 Filip II määräsi [[voittamaton armada|voittamattomaksi armadaksi]] kutsutun laivastonsa hyökkäämään Englantiin. Laivastosta palasi vain puolet aluksista ja kolmannes miehistä. Filip II sai hallintaansa myös [[Alankomaat]], mutta joutui protestanttisen pohjoisosan kanssa sotaan. Pohjoisosa julistautui itsenäiseksi nimellä [[Yhdistyneet provinssit]], joka vastaa alueeltaan suunnilleen nykyistä Hollantia. 1607 Hollannin laivasto hyökkäsi [[Gibraltarin taistelu|Gibraltarin taistelussa]] Espanjan laivaston kimppun ja tuhosi sen. Kun englantilaiset lisäksi harjoittivat poliitiikkaa, jossa he pyrkivät kaappaamaan
[[Kuva:HMS Endeavour in Cardiff Bay (4132974341) (2).jpg|thumb|[[James Cook]]in löytöretkillä käyttämä [[HMS Endeavour]] on yksi historian tarkimmin tunnetuista purjealuksista. Kuvassa on tuon laivan replika Cardiffin satamassa]]
Hollantilainen laivatyyppi, [[flöitti]], kehittyi 1600-luvulla Itämeren purjehdusta varten. Hollannilla oli 1600-luvulla 10 000 kauppalaivaa ja Itämeren kaupan hallinta oli siirtynyt heille Hansaliitolta. 55 % kaikista Tanskan salmista kulkevista aluksista oli hollantilaisia. Tanskalaiset keräsivät näistä aluksista tullia laivojen kantavuuden perusteella. [[Helsingør]]issä peritty [[Juutinrauman tulli]]maksun suuruus perustui alusten kantavuuteen, jota laskettaessa mitattiin aluksen leveys keskilaivan kohdalta. Pienentääkseen tullimaksuja kauppiaat rakennuttivat aluksensa voimakkaasti sisäänkallistuvin kyljin.<ref>Landström, s. 154</ref> Hollanti on lähes puuton maa ja sinne tuotiin laivanrakennuspuuksi tammea [[Rein]]in varrelta. 1600-luvulla puuta jouduttiin hankkimaan Norjasta ja Itämeren alueelta, myös Ruotsiin kuuluvilta alueilta, kuten [[Viro]]sta ja [[Liivinmaa]]lta. Hollantilaisissa laivoissa käytettiin paljon mäntyä, mikä aiheutti enemmän huoltotarvetta. Hollantilaiset alkoivat käyttää myös tuulivoimalla toimivia sahoja lautojen tuottamiseen.<ref>Konttinen, s.27</ref>
[[Kuva:Restoring HMS Victory, by William Lionel Wyllie.jpg|thumb|[[Horatio Nelson]]in lippulaiva [[Trafalgarin taistelu]]ssa oli ''[[HMS Victory]]'', jota kuvassa korjataan kuivatelakkalla museolaivaksi Portsmouthissa]]
Rivi 85 ⟶ 84:
Vuonna 1653 antoi Englannin amiraliteetti määräyksen, että laivojen on taisteltava linjassa, siis jonossa, jotta täyslaidalliset tykistötulet saisivat täyden tehon. Tämä vaati harjoittelua ja laivojen rakenteiden yhdenmukaistamista, jotta ne kulkivat suunnilleen yhtä nopeasti. Laivat jaettiin luokkiin, ensimmäisen luokan aluksessa oli yli 90 tykkiä, toisessa yli 80 ja kolmannessa yli 54 tykkiä. Näitä suurimpia aluksia pidettiin riittävän lujina linjataisteluihin ja niitä kutsuttiin [[linjalaiva (sodankäynti)|linjalaivoiksi]]. Luokkia oli kaikkiaan kuusi, ja upseereiden palkat maksettiin tämän luokituksen mukaan. <ref>Landström, s.162</ref>
Englannissa
[[Kuva:USS Constitution underway, August 19, 2012 by Castle Island cropped.jpg|thumb|[[USS Constitution]] on Yhdysvaltain laivaston fregatti, joka ensimmäisen kerran purjehti vuonna 1797. Laiva on kunnostettu useita kertoja, viimeksi 2010, ja on yhä laivaston käytössä]]
Ranskassa [[Jean-Baptiste Colbert]]in johdolla aloitettiin laivaston uudelleenrakentaminen. Aluksi hän tilasi myös aluksia Hollannista kuten Richelieukin. Colbertin johdolla ranskalainen laivanrakennustaito nousi maineikkaaksi. Englantilaisen amiraliteetin sihteerin [[Samuel Pepys]]in päiväkirja vuodelta 1663 toteaa ranskalaisten laivojen olevan parempia alustoja tykeille ja nopeampia purjehtijoita. Laivastovierailulla 1672 Spitheadissä ranskalainen ''[[Superbe (laiva))|Superbe]]'' herätti suurta huomiota ja kuningas käski kopioida sen. Kopio sai nimen ''[[Harwich (laiva)|Harwich]]'' ja sitä pidettiin niin onnistuneena, että samanlaisia rakennettiin yhdeksän lisää. Ranskalaiset laivat rakennettiin sopivaksi myös sodankäyntiin vähätuulisella Välimerellä kaleereita vastaan. Tämän vuoksi alukset varustettiin tykeillä keulassa ja perässä.<ref>Landström, s.166-167</ref> 1680-luvulla ranskalaiset ottivät käyttöön uuden laivatyypin, kitsin eli [[kaljuutti|kaljuutin]] ja varustivat sen [[mörssäri]]tykeillä, joten sota-aluksena sitä kutsuttiin mörssärikitsiksi. Mörssärillä pystyttiin ampumaan neljä kertaa painavampia pommeja kuin sen aikaisilla tykeillä.<ref>Landström, s.170</ref> Ranskalaiset alkoivat tuoda puuta Kanadasta jo 1600-luvulla ja rakensivat myös laivoja [[Quebec]]issä vuoteen 1763 saakka.<ref>Konttinen, s.27</ref>
Historialliset laivojen tyyppinimet ovat varsin sekavia ja voivat perustua niin runkoon kuin takilointiinkin. Chapman jakaa kirjassaan "Architectura Navalis mercatoria" vuonna 1768 pohjoiseurooppalaisissa satamissa käyneet alukset viiteen luokkaan rungon mukaan. Näitä luokkia ovat fregatti, häckbåt, pinkki (ilmeisesti flöitin seuraaja) ja ilman keulakaljuunaa olevat alukset katti ja [[parkki]].<ref>Landström, s. 173</ref> Hollantilaiset rakensivat 1600-luvulla nopeita ja siroja yksimastoisia lähetti- ja tiedustelualuksena käytettyjä [[jahti|jahteja]]. Myös porvareiden huvittelukäyttöön rakennettuja aluksia alettiin kutsua jahdeiksi. Amsterdamin kaupunki lahjoitti 1660 Englannin kuninkaalle [[Kaarle II (Englanti)|Kaarle II]]:lle [[kahvelipurje]]ella varustetun jahdin. Kuningas rakensi kokonaisen laivaston näistä ja järjesti niiden välille purjehduskilpailuja ja loi käsitteen yachting-[[kilpapurjehdus]].<ref>Landström, s. 158</ref> Hollantilaisesta jahdista kehittynyttä kahveli- ja fokkapurjeella varustetua pientä alusta kutsuttiin [[kutteri]]ksi. 1700-luvulla tulee uutena laivanrakennusmaana mukaan Pohjois-Amerikka. Siellä kehittyi [[kuunari]] (schooner). Ensimmäinen rakennettiin 1713 Massaschusettissa. [[Klipperi]] mainitaan jo vuodelta 1746 ja sitä käytettiin [[kaappari]]laivana, salakuljetukseen, orjalaivana ja myöhemmin Yhdysvaltain laivastossa.<ref>Landström, s.174-175</ref> Brigantiini eli [[priki]] on kaksimastoinen alus, jossa on useampiosaisena rakennetut korkeat prikimastot ja niissä ainakin yläosassa on raakapurjeet. [[Fregatti]] ja pienempi [[korvetti]] ovat sotalaivoja, joilla purjelaivojen aikana tarkoitettiin laivaston keskikokoisia yleisaluksia. 1700-luvulla niistä tuli laivastoille yhä tärkeämpiä.<ref>Landström, s. 178-179</ref>
[[Shebekki]] (eng. xebec) on [[barbareskit|barbareskien]] 1600-luvulla kehittämä erittäin nopeakulkuinen Välimerellä käytetty alus niin [[merirosvous|merirosvoukseen]] kuin rahtialukseksi. Espanjalaiset ja ranskalaiset kopiovat näitä aluksia laivastoonsa lyödäkseen merirosvot. Myöhemmin näitä siroja aluksia kopioivat myös venäläiset. Shebekin keulassa on kaljuuna, joka muistuttaa puskuria. Alkujaan shebekit oli takiloitu latinalaispurjein, mutta myöhemmin niissä käytettiin myös raakapurjeita.<ref>Landström, s. 180-181</ref> Loggertti (eng lugger, ruotsiksi loggert, ranskaksi chasse-marée) on kaksi- tai kolmimastoinen neliskulmaisella purjeella varustettu rannikkoalus, jota käytettiin pääasiassa kalastukseen Bretagnessa ja Pohjanmeren rannikolla. Nopeaa alusta käyttivät myös salakuljettajat, minkä vuoksi Ranskan tulli otti niitä käyttöön 1700-luvulla. [[Napoleon]]in sodissa niistä kehitettiin tykein varustettuja kaapparialuksia.<ref>Landström, s.184</ref>
=== Höyrylaivojen aika ===
{{Pääartikkeli|[[Höyrylaiva]]}}
[[Kuva:D'AbbansSteamshipModel.jpg|thumb|Kesäkuussa 1783 Pyroscaphe-vene nousi Saônejoella virtaa ylös 15 minuutin ajan. Kuvassa on malli tuosta veneestä.<ref>Landström, s. 228</ref>]]
[[Kuva:Clermont replica.jpg|thumb|Robert Fultonin rakentama Clermont
Jokilaivoissa purjeiden käyttö oli vaikeaa ja niitä jouduttiin usein vetämään rannalta käsin. [[Höyrykone]]en käyttöönotto jokilaivoissa oli vastaus selkeään tarpeeseen. Ensimmäisenä sen teki ranskalainen markiisi [[Claude François Jouffroy d'Abbans]] 1783 [[Pyroscaphe]]-höyryveneellä, sitten 1789 Yhdysvalloissa [[John Fitch (keksijä)|John Fitch]] ja seuraavana vuonna skotlantilaiset [[Patrick Miller]] ja [[William Symington]]. Ensimmäisten höyrykoneiden teho ei kuitenkaan riittänyt varsinaiseen liikennöintiin. Symington rakensi 1803 höyrykoneella toimivan [[Hinaaja|kanavahinaajan]], joka oli ensimmäinen kaupallisessa käytössä ollut [[höyrylaiva|höyryalus]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://library.thinkquest.org/C006011/english/sites/link.php3?link=http%3A%2F%2Fwww.history.rochester.edu%2Fsteam%2Fthurston%2F1878%2F | Nimeke = Höyrykoneiden historia | Julkaisija = Rochesterin yliopisto }}</ref> Vuoden käytön jälkeen rantojen omistajat saivat aluksen käytön kiellettyä väittämällä sen aaltojen vahingoittavan rantoja. Läpimurto höyryn käytössä alusten voimanlähteenä oli amerikkalaisen [[Robert Fulton]]in rakentama alus. Fulton oli koeajannut [[Charlotte Dundas]]illa ja perehtynyt John Fitchin keksintöihin.<ref>Landström, s. 229</ref> Tähän 1807 [[Hudson (joki)|Hudsonjoella]] rakennettuun [[North River Steamboat (Clermont)]] höyryalukseen sijoitettiin 18 [[hevosvoima]]n Wattin ja Boultonin tehtaan valmistama höyrykone. Ensimmäisellä 12 tunnin matkallaan alus saavutti 4,7 [[Solmu (nopeusyksikkö)|solmun]] keskinopeuden. Samaan matkaan jokipurret käyttivät neljä vuorokautta. Yhdysvaltain rannikko- ja jokiliikenteessä oli viiden vuoden kuluttua jo yli puolensataa höyryalusta. Englannissa kaupallisen höyrylaivaliikennöinnin aloitti [[Henry Bell]]in rakentama [[PS Comet]] alus. Vuonna 1815 Englannissa oli jo parikymmentä höyrykäytöistä alusta. Suomessa ensimmäinen höyryalus oli ''[[Ilmarinen (höyrylaiva)|Ilmarinen]]'' 1833. Vuonna 1819 ensimmäinen höyryavusteinen laiva, [[SS Savannah]], jossa oli siis myös purjeet, ylitti Atlantin. Pelkällä höyryllä matka tehtiin 1830-luvulla, vaikka tuokin alus, [[SS Sirius (1837)]], oli varustettu purjeilla. Pelkkään höyryyn ei luotettu ennen kuin 1800-luvun loppupuolella.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Hannu Kujanen: Liikenteen kehitys purjelaivojen kaudella, s. 162–166.</ref> Ensimmäinen rautainen höyrylaiva oli [[PS Aaron Manby]], joka 1822 purjehti Englannista Pariisiin.<ref>Landström, s. 230</ref>
[[Kuva:Great Eastern 1866.jpg|thumb|Great Eastern vuonna 1866]]
Rivi 112 ⟶ 111:
{{Pääartikkeli|[[Ydinvoiman käyttökohteet#Merenkulku|Ydinvoiman käyttö merenkulussa]]}}
[[Kuva:RMS Queen Mary Long Beach January 2011 view.jpg|thumb|Höyryturbiinilaiva [[RMS Queen Mary]] on 1934 vesille laskettu yli 300 metriä pitkä matkustajalaiva, joka toimi pohjois-Atlantin liikenteessä.]]
[[Rudolf Diesel]] rakensi 1897 toimivan [[dieselmoottori]]n. Tämän koneen [[hyötysuhde]] oli parempi kuin höyrykoneen ja sen käyttö levisi nopeasti suurehkoihin kulkuneuvoihin, kuten juniin ja laivoihin. [[Sukellusvene]]issä alettiin käyttää polttomoottoria, koska niissä tarvittiin pienikokoista voiman lähdettä. Vuonna 1896 Yhdysvalloissa alettiin rakentaa [[John Philip Holland]]in suunnittelemaa sukellusvenettä, johon sijoitettiin bensiinikäyttöinen [[polttomoottori]] ja sen lisäksi [[sähkömoottori]] sukellusta varten. Bensiini osoittautui liian vaaralliseksi, joten ensimmäiseen maailmansotaan osallistuvissa sukellusveneissä oli dieselmoottorit pinnalla kulkemista varten.<ref>Landström, s. 267-268</ref> Tanskalainen telakka ja laivamoottorien valmistaja [[Burmeister & Wain]] oli
Ydinkäyttöisissä laivoissa höyryturbiini on yhä käytössä. Maailman ensimmäinen ydinkäyttöinen alus oli Yhdysvaltalainen ydinsukellusvene [[Nautilus|USS Nautilus (SSN-571)]] 1955 ja ensimmäinen rahtilaiva oli vuonna 1962 vesille laskettu [[NS Savannah]]. Neuvostoliitto rakensi vuonna 1959 ensimmäisen ydinkäyttöisen jäänmurtajan nimellä [[Lenin (jäänmurtaja)|Lenin]]. Se oli samalla ensimmäinen ydinkäyttöinen alus siviilikäytössä. Neuvostoliitto rakensi useita ydinjäämurtajia, kuten [[Arktika-luokka]] ja [[Taimyr-luokka]]. Ydinvoiman käyttö siivilialuksissa ei alun jälkeen kuitenkaan ole edennyt.
1906 Waterman yhtiö Yhdysvalloissa alkoi valmistaa [[perämoottori|perämoottoreita]] käytettäväksi pienissä veneissä. Menestynein varhainen perämoottorityyppi oli [[Ole Evinrude]]n kehittämä ja se tuli markkinoille vuonna 1912.
[[Kuva:RedOakVictory2010Aug19.jpg|thumb|Museolaivana oleva Victory-luokan alus. Suomen vesillä on
=== Runkorakenteet ===
1920-luvun lopulla Saksassa rakennettiin [[Versailles'n rauha|Versailles'n sopimuksen]] mukaan kooltaan rajoitettuja taistelulaivoja ja sen vuoksi englantilaiset kutsuivat niitä "[[taskutaistelulaiva|liivintaskutaistelulaivoksi]], joista tunnettu on [[Admiral Graf Spee]].<ref>Landström, s. 251</ref> Nämä olivat ensimmäisiä aluksia, jotka rakennettiin lohkoista ja joiden kokoamisessa käytettiin suurelta osin [[hitsaus]]ta. Toisen maailmansodan aikana Saksan sukellusveneet pystyivät tuhoamaan liittoutuneiden kauppalaivoja suuressa määrin. Vastauksena tähän hävikkiin Yhdysvalloissa [[Henry J. Kaiser]] ehdotti standardilaivoja, minkä johti [[liberty-alus|liberty-aluksien]] rakentamiseen. Nämä olivat rakenteiltaan yksinkertaistettuja höyrylaivoja, joiden runko tehtiin lohkoista ja laivat koottiin hitsaamalla. Tämä tehosti rakennusta suuresti ja nopeimmillaan laiva koottiin kymmenessä päivässä. Näitä kantavuudeltaan 14
1900-luvun lopulla laivanrakennuksesta telakoilla on kehittynyt loppukokoonpanoa, jossa yhdistetään paikalle tuotuja osia ja komponentteja, jopa hyvin suuria, kuten koko runkolohkot, kansirakenteet tai moottorit. Painavia osia voidaan vesitse tuoda hyvinkin kaukaa.
[[Kuva:734-ongoing work.jpg|thumb|Rakenteilla oleva laiva telakkahallissa]]
Varsinkin [[rahtilaiva|rahtilaivojen]] kokoon vaikuttavat kaksi merkittävää kanavaa, 1914 avattu [[Panaman kanava]] ja [[Suezin kanava]], jossa liikennöinti alkoi 1867. Erityisesti [[Panamax]]
=== Rakennemateriaalit ===
Teräs on säilyttänyt asemansa pääasiallisena laivojen rakennusmateriaalina, mutta laivojen ja veneiden rakennusmateriaalit ovat monipuolistuneet. Veneissä [[lujitemuovi]] ja erityisesti [[lasikuitu]]lujitteiset ovat
=== Alustyyppejä ===
Vanhanaikaisin [[rahtilaiva]] on purjelaivakauden tasakantinen alus. 1800-luvun keskivaiheilla muodostui komento- ja ohjaussilta keskilaivassa, jossa se mahdollisesti yhdisti siipirattaita. Ruori oli perinteisesti ollut laivan perässä ja ruorimiehen suojaksi rakennettiin sinne puuppikansi ja ruori nostettiin korkeammalle. Keulaan tarvittiin käytännöllisistä syistä ankkrurikansi.<ref>Landström, s. 290-291</ref> Silloin kun lentoliikenne ei vielä ollut kovin kehittynyttä, rahtilinjalaivoilla oli myös matkustajahyttejä.
Ensimmäiset [[säiliöalus|tankkialukset]] rakennettiin 1860-luvulla Englannissa
=== Laivojen luokituslaitokset ja merenkulun turvallisuus ===
| |||