Ero sivun ”Konsertto” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
-w
Rivi 24:
===Romantiikka===
 
Konserton kolmiosaista muotoa rikkoivat 1800-luvulla esimerkiksi [[Franz Liszt]]in molemmat pianokonsertot sekä [[Johannes Brahms]]in toinen pianokonsertto, jotka olivat kaikki neliosaisia. Lisztin konsertot olivat myös verraten lyhyitä (20-minuuttisia) ja osilla oli yhteiset teemat (syklinen rakenne), kun taas Brahmsin pianokonsertot venyivät pitkän sinfonian mittaiseksi. 1900-luvullaMonet monetromantiikan konserttojensuurimmista säveltäjätinnovaattoreista jatkoivatkeskittyivät neliosaisenenemmän kaavanesimerkiksi käyttöäsinfoniaan jakuin syklistäkonserttoihin. sävellystekniikkaa,Teosten vaikkamittakaavan toisaaltakasvaminen samalla monet, kuten [[Sergei Rahmaninov]], pitäytyivät perinteisessä kaavassa. [[Alban Berg]]inja viulukonserttoorkestraation onkehittyminen tunnetuinnäkyi perinteisetkuitenkin sävellajitmyös hylännyttuon [[atonaalinen]]ajan konserttokonsertoissa.
 
===1900-luku===
1900-luvulla monet konserttojen säveltäjät jatkoivat neliosaisen kaavan käyttöä ja syklistä sävellystekniikkaa, vaikka toisaalta samalla jotkut, kuten [[Sergei Rahmaninov]], pitäytyivät perinteisessä kaavassa. Romantiikan taakseen jättäneistä säveltäjistä esimerkiksi [[Bartók]] yhdisti konserttoihinsa modernismille tyypilliset yhä monimutkaisemmat rakenteet, uudenlaisen sävelkielen ja kokeilevamman orkestraation. Hänen toisessa viulukonsertossaan torvisektio keskeyttää välillä muut soittajat kokonaan. [[Schönberg]] ja hänen oppilaansa [[Alban Berg]]in sävelsivät viulukonsertot perinteisiä sävellajeja välttelevillä tekniikoillaan, Schönberg myös pianokonserton. Kovassa modernismissa konsertot jäivät monien muiden perinteisten teosmuotojen tapaan hieman vähemmälle huomiolle, mutta konsertto on teosmuotona säilyttänyt kuitenkin vahvan asemansa.
 
==Tunnetuimpia konserttoja==