Ero sivun ”Kaarlo Riukuniemi” versioiden välillä

'''Kaarlo Fredrik Riukuniemi''' (synt. '''Rehnström''', [[17. joulukuuta]] [[1860]] [[Tampere]] – [[21. huhtikuuta]] [[1932]] [[Viipuri]]) oli suomalainen [[toimittaja]].<ref name="sek">{{Kirjaviite| Tekijä=Heikinheimo, Ilmari (toim.)| Vuosi= 1955 | Nimike= Suomen elämäkerrasto| Julkaisija = WSOY| Julkaisupaikka=Helsinki| Sivut=629}}</ref>

Riukuniemen vanhemmat olivat rakennusmestari Efraim Rehnström ja Fredrika Hélen. HänRiukuniemen puoliso vuodesta 1886 oli Hilma Cecilia Lindgrén (k. 1950). Riukuniemi otti suomalaisen sukunimen vuonna 1906. Lopetettuaan koulunkäynnin Riukuniemi työskenteli 1883-1893 toimittajana ''[[Tampereen Sanomat]]'' -lehdessä ja 1894-1899 ''[[Kotkan Sanomat]]'' -lehdessä ja tämän jälkeen toimitussihteerinä 1899-1901 ''[[Wiipurin Sanomat]]'' -lehdessä. Viimeksi mainitun ''Supistuksen'' päätoimittaja hän oli 1902-1909 ja sitten 1910-1918 ''Viipurin Sanomat'' -lehden päätoimittaja sekä samalla [[Karjala (lehti)|''Karjala'']] -lehden toimitussihteeri 1904-1912 ja vielä lehden toimittaja vuoteen 1930. Vuonna 1895 hän oli mukana myös ''[[Työmies]]''-lehden perustamista pohtineessa toimikunnassa. Riukuniemi laati lehtiinsä muun muassa pakinoita ja teatteri- ja kirjallisuusarvosteluja. Riukuniemi oli Itä-Suomen Sanomalehtimiesyhdistyksen perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja sekä Nuorsuomalaisen sanomalehtimiesyhdistyksen ja Suomen Sanomalehtimiesten liiton johtohenkilöitä. 1880- ja 1890-luvuilla Riukuniemi toimi Tampereen ja [[Kotka (kaupunki)|Kotka]]n työväenyhdistyksissä. 1916-1917 hän oli [[santarmi]]en vangitsemana Viipurin lääninvankilassa.<ref name="sek"/>