Ero sivun ”Samarium” versioiden välillä

|löytäjä=[[Eugène-Anatole Demarçay]]<ref name=[4] />

'''Samarium''' on [[harvinaiset maametallit|harvinaisiin maametalleihin]] kuuluva [[alkuaine]], jonka kemiallinen merkki on '''Sm ''' ja [[järjestysluku (kemia)|järjestysluku]] 62. Samarium löytyi samarskiittimineraalista 1800-luvun lopulla. Samariumia ei esiinny luonnossa vapaana alkuaineena, vaan ainoastaan mineraaleissa, kuten pääasiassa [[monatsiitti|monatsiitissa]] ja [[bastnäsiitti|bastnäsiitissä]].<ref name=[1]>{{Verkkoviite|osoite = http://www.rsc.org/periodic-table/element/62/samarium|nimeke = Periodic table: Samarium |julkaisu = |julkaisija = |viitattu = 23.4.2015|tekijä = |ajankohta = }}</ref> Samariumin tärkeimpiä sovelluskohteita ovat samarium–kobolttimagneetitsamarium-kobolttimagneetit.

Samariumin sulamispiste on 1&nbsp;072 &nbsp;°C ja kiehumispiste 1&nbsp;794 &nbsp;°C. Se on huoneenlämpötilassa kiinteää. Samariumin höyrystymislämpö on 175 &nbsp;kJ/mol ja sulamislämpö 8,6 &nbsp;kJ/mol. Sen ominaislämpökapasiteetti on 196 &nbsp;J &nbsp;kg^-1 K^-1.<ref name=[1] /> Samarium on kovin ja haurain harvinaisista maametalleista.<ref name=[4] />

Samarium löytyi 1800-luvulla [[samarskiitti]]mineraalista spektroskopisesti, samariumin terävien absorptiopiikkien ansiosta.<ref name=[6] /> Samariumin absorptiospektrin piikit huomasi ensimmäisenä [[Jean Charles Galissard de Marignac]] vuonna 1853 Sveitsissä.<ref name=[3] /> [[Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran]] uutti vuonna 1879 samarskiitista didymiumia (jonka oli luultu olevan alkuaine) ja valmisti didymiumnitraatista liuoksen, johon hän lisäsi ammoniumhydroksidia. Hän huomasi liuoksesta saostuvan kaksi eri sakkaa. Ensimmäinen sakka sisälsi yhä didymiumia, ja toisen sakan spektristä löytyivät tuntemattoman alkuaineen eli samariumin absorptiopiikit. De Boisbaudran onnistui ensimmäisenä erottamaan samariumia samarskiitti-mineraalista.<ref name=[1] />

Vaikka samariumin löytäjän kunnian mainitaan useimmissa lähteissä kuuluvan de Boisbaudranille tai de Marignacille, kunnia jaetaan lopulta jopa kolmen miehen kesken. De Marignacin ja de Boisbaudranin jälkeen kolmas kemisti [[Eugène-Anatole Demarçay]] onnistui vuonna 1901 erottamaan samariumin edelleen kahteen osaan, joita hän puolestaan nimitti samariumiksi ja [[europium]]iksi.<ref name=[4] /> Nämä ovat lopultakin nykyisin tuntemamme alkuaineet, samarium ja europium.

Samariumin nimi tulee samarskiittimineraalista, jossa samariumia muun muassa esiintyy. Samarskiitti puolestaan on nimetty tuntemattoman venäläisen kaivosvirkamiehen Vasilij Evgrafovič Samarskij-Byhovecin (1803–1870) mukaan.<ref name=[6]>{{Verkkoviite|osoite = http://www.hbcpnetbase.com |nimeke = David R. Lide, ed., CRC Handbook of Chemistry and Physics, Internet Version 2005|julkaisu = |julkaisija = |viitattu = 9.5.2015|tekijä = |ajankohta = }}</ref><ref name="Fontani">{{Kirjaviite | Tekijä = Fontani, Marco; Costa, Mariagrazia & Orna, Mary Virginia | Nimeke = The Lost Elements: The Periodic Table's Shadow Side | Vuosi = 2014 | Sivut = 123 | Julkaisija = Oxford University Press | Isbn = 978-0-19-938334-4 | www = https://books.google.fi/books?id=Ck9jBAAAQBAJ&pg=PA123 | www-teksti = Kirja Googlen teoshaussa | Kieli = {{en}} }}</ref>