Ero sivun ”Valkolahosieni” versioiden välillä

 

Valkolahottajat eivät suoranaisesti käytä ligniiniä hyväkseen, mutta kyky hajottaa sitä solunulkoisten [[entsyymi]]en avulla on tuonut niille mahdollisuuden päästä hyödyntämään puiden [[selluloosa]]a ja [[hemiselluloosa]]a. [[Ruskolaho]]-ominaisuus on kehittynyt myöhemmin kuin valkolaho. On ilmeistä, että vielä [[kivihiilikausi|kivihiilikaudella]] ei valkolahotusominaisuutta ollut kehittynyt, mikä selittää fossiilisten polttoaineiden kertymisen maaperään. Tehokas lahotus edellyttää [[happi|hapen]] läsnäoloa, mistä syystä [[turve]]tta voi kertyä soiden hapettomiin kerroksiin.<ref name="Lundell&Mäkelä">{{Kirjaviite | Tekijä = Taina Lundell & Miia Mäkelä | Nimeke = Sienten biologia| Vuosi = 2013| Luku = Lahottajasienet| Sivu = 259–271| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Gaudeamus| Tunniste = | Isbn = 978-952-495-297-2| Viitattu = 19.3.2017 | Kieli = }}</ref>

 

== Valkolahosieniä ==