Ero sivun ”Sylvi Kunnas” versioiden välillä

Kunnas syntyi Turussa ja opiskeli Turun piirustuskoulussa, jossa vallitsi modernismille suopea henki. Toisaalta vasta itsenäistyneen Suomen ilmapiirissä naisen ei ollut helppoa toimia taiteilijana <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Konttinen, Riitta| Nimeke =Naiset taiteen rajoilla: Naistaiteilijat Suomessa 1800-luvulla | Vuosi = 2010 | Sivu =245 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija =Tammi | ISBN = 978-951-31-5365-86}}</ref>, ja Sylvi Kunnaskin siirtyi opiskelemaan Helsinkiin Taideteollisuuden keskuskoulun opettajalinjalle. Hänen ei kuitenkaan tiedetä koskaan suunnitelleen opettajaksi ryhtymistä, vaan hän jatkoi edelleen omaa taiteellista työtään. Pääkaupungissa Kunnas etsiytyi Helsingin modernistisiin piireihin ja liittyi [[Tulenkantajat|tulenkantajien]] kirjallis-taiteelliseen toveriryhmään. Hänestä tulikin Tulenkantajien piirin keskeinen kuvataiteilija.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Konttinen, Riitta| Nimeke =Täältä tullaan! - NaistaitelijatNaistaiteilijat modernin murroksessa | Vuosi = 2017 | Sivut =67-77 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Siltala | ISBN = 978-952-234-388-8}}</ref>

Sylvi Kunnas avioitui taidemaalari [[Wäinö Kunnas|Wäinö Kunnaksen]] (1896–1929), kanssa 1924 ja perheeseen syntyi kaksi tytärtä. Perhevelvollisuudet katkaisivat Sylvi Kunnaksen opinnot, mutta hän toimi edelleen aktiivisesti taitelijapiireissätaiteilijapiireissä ja jatkoi luovaa työtään ahkerana kuvittajana. Kunnas kuvitti albumeja, lehtiä ja kirjoja. 1920-luvulla ilmestyneen Tulenkantajat-lehden kuvituksista suurin osa oli Sylvi Kunnaksen käsialaa. Hänen päätyönsä kuvittajana on [[Mika Waltari]]n ja Olavi Laurin (oik. [[Olavi Paavolainen]]) runokokoelman ''[[Valtatiet]]'' (1928) kuvitus ja kansikuva. Kokoelma edustaa sekä runojensa että kuvituksen osalta urbaania futurismia ja koneromantiikkaa. Kansi on rohkean ekspressiivinen ja edustaa Suomessa harvinaista kansainvälistä Art Deco -tyyliä.

­Wäinö Kunnaksen kuoltua Sylvi Kunnas oli avioitunutavioitui taidekriitikko [[E. J. Vehmas|Einari J. Vehmaksen]] kanssa 1930, ja perheeseen syntyi vielä tytär. Vaikka perhevelvoitteet vaativat suuren osan ajasta, Kunnas toimi kuvittajana 1940-luvun lopulle saakka. Ulkomaisten esikuvien pohjalta hän kehitti tunnistettavan ja modernistisen tyylin, jonka tunnusmerkkejä olivat vapaamuotoinen kuva-ala, koristeellisuus ja varjostukseton, notkea tussiviiva. Hän erikoistui runouden kuvittamiseen ja teki kansikuvia mm.muun muassa [[Elina Vaara]]n, [[Edith Södergran]]in ja tyttärensä [[Kirsi Kunnas|Kirsi Kunnaksen]] runokokoelmiin.

Mahdollisesti Vehmaksen ja tulenkantajien näkemykset vaikuttivatsaattoivat vaikuttaa siihen, että Kunnas pysyttäytyi koko uransa ajan esittävässä maalaustaiteessa ja jäi pois ajan avantgardesta. Hänen maalaustuotantonsa on kuitenkin modernistista, taiteelliset ratkaisut ja taiteilijan kädenjälki ohittavat ulkoisen todellisuuden kuvaamisen;. sommittelussaSommittelussa näkyvät kubistiset vaikutteet, siveltimenkäyttö on usein ekspressiivistä, värit jopa fauvistisia. Kunnaksen tunnetuin maalaus on tulenkantajatoverin Elina Vaaran muotokuva vuodelta 1943. Sylvi Kunnaksen ensimmäinen yksityisnäyttely järjestettiin vasta sodan jälkeen, vuonna 1948.

*Riitta Konttinen: Täältä tullaan! - NaistaitelijatNaistaiteilijat modernin murroksessa. Helsinki: Siltala, 2017, s. 67-77.

*Jaana Neuvonen-Sipilä: Valtatieltä kotiin. KuvataitelijaKuvataiteilija Sylvi Kunnas (pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto 2011)