Ero sivun ”Muhoksen kirkko” versioiden välillä

[[Tiedosto:Muhos sh 2015.JPG|thumb|275 pxpienoiskuva|Muhoksen kirkon sankarihaudat kesällä 2015]]

Muhoksen ensimmäinen kirkko on perimätiedon mukaan rakennettu Kirkkosaareen, toinen Kirkonniemelle varsin lähelle nykyistä eli kolmatta kirkkoa. Vuonna [[1634]] käyttöön vihitty kolmas kirkko on toiseksi vanhin yhä käytössä oleva lähes alkuperäisessä muodossaan säilynyt puukirkko [[Suomi|Suomessa]]. Se on tyyliltään suorakaiteen muotoinen [[pitkäkirkko]], niin sanottu [[tukipilarikirkko]], jonka rakentajaksi arvellaan torninrakentaja-Hannua. 500-paikkainen kirkko on ympärivuotisessa käytössä. [[Isoviha|Isonvihan]] ([[1714]]–[[1721]]1714–1721) aikana venäläiset joukot hävittivät kirkkoa mutta eivät polttaneet sitä, joten kirkko saatiin käyttökuntoon sodan jälkeisinä rauhan vuosina. Perusteellinen korjaus tehtiin [[1762]] kirkonrakentaja [[Matti Honka|Matti Hongan]] johdolla. Samalla rakennettiin niin sanottua pohjalaista [[renessanssi]]tyyliä edustava [[kellotapuli]], jossa on kaksi kelloa. Suurempi on valettu Tukholmassa [[1757]] ja pienempi Helsingissä [[1885]].

Kirkon sisustuksen vanhinta esineistöä on [[saarnatuoli]]., Senjonka teki [[1600-luku|1600-luvun]] lopulla [[puuseppä]] ja kuvanveistäjä [[Mikael Sigfridson Balt]]. Perimätiedon mukaan saarnatuolin katoksen veistosryhmä on sotasaalista [[Kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotisesta sodasta]] Saksasta.<ref name="Vahtola1986">{{Kirjaviite | Tekijä = Vahtola, Jouko | Nimeke = Muhoksen seurakunnan historia | Vuosi = 1986 | Kappale = | Sivu = 57 | Selite = | Julkaisupaikka = Pieksämäki | Julkaisija = Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo | Tunniste = ISBN 951-99796-4-6 }}</ref> Sen keskellä seisoo Vapahtaja kädessään voitonlippu ja maapallo, molemmilla puolillaan valkopukuiset [[enkeli]]t. Katoksessa riippuu [[Pyhä Henki|Pyhän Hengen]] symboli kyyhkynen.

Kirkon maalauksista arvokkaimpina pidetään [[Vihanti|Vihannissa]] syntyneen kirkkomaalari [[Emanuel Granberg]]in vuosina [[1773]]–[[1775]]1773–1775 maalaamia kuvia. Vuoden [[1839]] korjausten yhteydessä osa niistä tuhoutui. Jäljellä ovat maalaukset [[sakaristo]]n seinillä ja [[lehteri]]n kaiteen maalaukset. Sakariston kuvasommitelmat ovat kirkkosalin ovesta sisään tultaessa vasemmalta oikealle: [[Jeesus]] [[Emmaus|Emmauksen]] tiellä, Jeesus Martan ja Marian kodissa, [[Samuel]] voitelee [[Saul]]in kuninkaaksi, maalaus, jonka keskellä on enkelin päitä ja keskellä hepreankielinen nimi Jahve, Jeesus [[Getsemane]]ssa, [[Pietari (apostoli)|Pietari]] kieltää Jeesuksen, syntinen nainen voitelee Jeesuksen jalat, Tuhlaajapoika sikopaimenena sekä oven päällä Hyvä paimen. Lehterin kaiteessa vasemmalta oikealle on maalattu [[profeetta|profeetat]] [[Hesekiel]], [[Jesaja]], [[Jeremia]] ja [[Daniel (Raamattu)|Daniel]]. Kirkon oikealla seinällä on [[Jakob Wallin]]in vuonna 1837 maalaama Ristiltäotto. Kirkon [[alttaritaulu]] on Emanuel Granbergin vuonna [[1778]] öljyvärillä kankaalle maalaama ''Mooses ja vaskikäärme''.

[[Kattokruunu]]t, messinkilampetit ja kyntteliköt ovat enimmäkseen lahjoituksia seurakuntalaisilta. Vanhin niistä on ajoitettu [[1700-luku|1700-luvun]] puolivälin tienoille. Näiden joukossa on maalaispuusepän tekemä ja hiippakunnan komeimmaksi mainostettu virsitaulu, jonka on lahjoittanut vuoden [[1828]] tienoilla Oulun läänin maaherra [[Abraham Stjernschantz]]. Numerotaulun taidokkaat koristeleikkaukset esittävät ristiinnaulitsemista ja tyyliteltyjä ihmishahmoja. Keskimmäisenä oleva kruunattu nainen tuo mieleen Neitsyt Marian. Kirkon vanhimpaan esineistöön kuuluu [[tina]]sta valmistettu kastevati vuodelta [[1707]]. Sen puusta veistetty jalka on ajoitettu [[1800-luku|1800-luvun]] puoliväliin, ja sitä koristaa kahdeksan enkelinpääveistosta. Kirkon 23-äänikertaiset [[urut]] ovat [[Kangasalan urkutehdas|Kangasalan Urkutehtaan]] rakentamat vuodelta [[1968]].

[[Tiedosto:Wooden poorboy in Muhos.JPG|thumb|240pxpienoiskuva|Tumma [[vaivaisukko]] kirkon ulkoseinällä.]]

Kirkko korjattiin [[1872]]–[[1873]]1872–1873 kirkonrakentaja Mikko Karjalahden johdolla [[uusgoottilaisuus|uusgoottilaistyyliseksi]]. Sisäkatto uusittiin ylöspäin suippenevaksi, eli se tavoittelee goottilaisen kaaren muotoa. Myös kirkon torni sai samassa yhteydessä nykyisen muotonsa. Kirkon ulkoseinät laudoitettiin ja maalattiin. Uusin kunnostus Muhoksen kirkossa tehtiin vuosina [[1982]]–[[1984]]:1982–1984, jolloin sekä sisä- että ulkopinnat maalattiin 1800-luvulta peräisin olevin värisävyin. Vuonna 1984 kirkko sai 350-vuotisjuhlan kunniaksi lahjoituksina muun muassa Muhoksen kunnan vaakunan, kirkkotekstiilejä ja lähetyskynttelikön.

Kirkon pihalla on kolme muistomerkkiä. Kirkon edessä vuoden [[1918]] sodassa kaatuneiden muistomerkki, kirkon sivulla oululaisen taiteilija V. Tuomaisen kirkon 300-vuotisjuhlaan lahjoittama kirkkotarhaan haudattujen muistokivi sekä vuonna [[1949]] paljastettu sankarivainajien muistopatsas, jonka on veistänyt taiteilija [[Martti Tarvainen]]. Kirkon piha-alue kunnostettiin vuosina [[1998]] ja [[1999]], jolloin muun muassa liikuntaesteisten kulkua kirkkoon helpotettiin. Suunnitelman teki arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy.

Katoksessa kellotapulin seinustalla on [[vaivaisukko]], jonka on veistänyt Elias Vainio vuonna 1934. Vaivaisukko on 127 senttimetriä pitkä.<ref name="santaholma2001">{{kirjaviite| Tekijä=Santaholma, Kaija | Nimeke=Vaivaisukot – Tummatukka ja kirkonäijät |Vuosi= 2001 | Julkaisupaikka = Hämeenlinna |Julkaisija= Karisto Oy |Tunniste= ISBN 951-664-078-8| Sivu=88}}</ref>