Ero sivun ”Bagdadin taistelu” versioiden välillä

'''Bagdadin taistelu''' oli [[29. tammikuuta]] – [[10. helmikuuta]] [[1258]] käyty piiritys ja taistelu [[Bagdad]]in kaupungin hallinnasta [[abbasidit|abbasidi]][[kalifi]] [[al-Mustasim]]in ja [[mongolivaltakunta|mongolipäällikkö]] [[Hülegü]]n joukkojen välillä. Piiritys päättyi suhteellisen nopeasti mongolien voittoon. Kuten mongoleilla oli usein tapana antautumatta jättäneiden kaupunkien suhteen, suuri osa Bagdadin asukkaista surmattiin. Myös [[sunnalaisuus|sunnalaisen]] maailman hengellinen pää kalifi teloitettiin. Mongolit jatkoivat vielä valloituksiaan Lähi-Idässäidässä, kunnes he kärsivät tappion [[Ain Jalutin taistelu|Ain Jalutin taistelussa]] vuonna 1260.

Suuria valloitusretkiään tehneet [[mongolivaltakunta|mongolit]] olivat saapuneet Lähi-Itäänitään 1250-luvulla itäisen [[Persia]]n valloituksen jälkeen. Sotaretkeä [[Mesopotamia]]an johti [[Tšingis-kaani]]n poika [[Hülegü]]. [[Bagdad]]ia hallitsi [[abbasidit|abbasidi]][[kalifi]] [[al-Mustasim]], jonka valtakunta oli irrottautunut [[seldžukit|seldžukkien]] herruudesta, mutta joka hallitsi vain suhteellisen pientä aluetta Etelä-[[Irak]]issa.<ref name="egy" /> Bagdad oli myös kärsinyt kjoitakin vuosia aikaisemmin tuhoisista tulvista ja [[šiialaisuus|šiialaisten]] vastaisista mellakoista. Armeija oli jätetty rappiolle rahoituksen puutteessa.<ref name="mong" /> Kalifi oli kuitenkin [[sunnalaisuus|sunnalaisen]] maailman hengellinen johtaja ja hän saattoi odottaa apuarmeijoita muilta tahoilta. Sitä paitsi Bagdadin vahvat muurit olivat aiemminkin kestäneet mongolien ratsuväkiarmeijoiden kaltaisten joukkojen hyökkäyksiä. Molemmat oletukset osoittautuivat kuitenkin sittemmin vääriksi.<ref name="egy">{{Kirjaviite | Tekijä = Andrei Sergejeff | Nimeke = Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen | Vuosi = 2019 | Luku = Mamelukkivallan alku: 'Ain Džalutin taistelu 1260 | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Gaudeamus | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-345-573-3 }}</ref>

Mongolien vallatessa uusia kaupunkeja näille tarjottiin yleensä mahdollisuutta antautua. Antautuneet kaupungit säästettiin usein, vaikkakin niitä vaadittiin maksamaan tribuuttia mongoleille. Sen sijaan antautumisesta kieltäytyvät kaupungit tuhottiin.<ref name="egy" /> Hülegü oli vaatinut antautumista kalifilta vuonna 1257. Kun tähän ei suostuttu, mongoliarmeija eteni [[Kurdistan]]in läpi Irakiin. Armeijan oikea siipi ylitti [[Tigris]]joen [[Ktesifon]]in paikkeilla ja eteni kohti Bagdadia. 17. tammikuuta 1258 mongolit kohtasivat kalifin sihteerin (''dawatdar'') [[Mujahid-ad-Din Aybeg]]in johtaman bagdadilaisen armeijan ja he kärsivät tappion. Abbasidit juhlivat voittooaan leirissään samana yönä, kun mongolipäällikkö [[Baiju]] tuhosi joen tulvavallit ja abbasidien leiri tulvi. Mongolien hyökkäys seurasi seuraavana päivänä ja abbasidit kärsivät tappion. Heitä komentanut Mujahid-ad-Din Aybeg pääsi hädin tuskin pakenemaan takaisin Bagdadiin. Tigriksen länsipuoliset alueet jäivät mongolien oikean siiven haltuun, kun taas Hülegün vasen siipi saapui Bagdadin muurien eteläpuolelle muuriin kuuluvalle Ajamin tornille. Mongolit alkoivat valmistella hyökkäystään 22. tammikuuta esimerkiksi piiritystorneja rakennuttamalla.<ref name="mong">{{Kirjaviite | Tekijä = Christopher P. Atwood | Nimeke =Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 1-2, 28-29, 542 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Facts On File | TunnisteISBN =ISBN 0-8160-4671-9 | Kieli = {{en}} }}</ref> Mongoleista oli tullut tähän mennessä aikaisempien valloitustensa kokemuksella taitavia kaupunkien valtaajia.<ref name="egy" /> Mongoliarmeijan Bagdadissa sanotaan käsittäneen 200&nbsp;000 miestä.<ref name="mong" />

Mongolien varsinainen hyökkäys alkoi 29. tammikuuta. Kalifi yritti vielä hyökkäyksen alkaessa neuvotella mongolien kanssa. UlosKaupungista kaupungistalähettiläiksi lähettiläinä pistettiinpantiin šiialainen [[visiiri]] Muayyid-ad-Din Ibn Alqami ja [[nestoriolaisuus|nestoriolaisen]] kirkon pää [[Mar Makika]]. Molempia pidettiin mongolimielisinä. Hülegü ei kuitenkaan taipunut neuvotteluihin heidän kanssaan vaan lähetti nämäheidät takaisin Bagdadiin vaatienja vaati samalla kalifinkalifia lähettävänlähettämään sihteerinsä ja muut vastarinnan kannattajat ulos kaupungista.<ref name="mong" />

Piirityksen samalla kuluessa Ajamin torni murtui mongolien heittimien ammuksista, mutta heidän hyökkäyksensä pysähtyi aluksi kiivaaseen vastarintaan. 3. helmikuuta heidän oli kuitenkin onnistunutonnistui vallata osa kaupungin muurista. ''Dawatdar'' oli yrittänyt paeta kaupungista jokea pitkin laivalla, mutta hän joutui kääntymään takaisin mongolien upotettua kolme laivaa joella. Kalifi oli nyt epätoivoisessa asemassa ja hän yritti neuvotella antautumisesta. Mongolit suostuivat ja lupasivat kohdella antautujia hyvin. Kalifi, hänen poikansa ja 3&nbsp;000 hengen seurue lähti kaupungista 10. helmikuuta ja antautui mongoleille.<ref name="mong" />

Sunnalaisessa maailmassa kalifin kohtalo ja Bagdadin tuho pakanojen käsissä oli šokki. Sunnalaisilla ei ensimmäistä kertaa historiassaan ollut nyt hengellistä päämiestä.<ref name="egy" /> Tätä vastoin Irakin šiialaiset kaupungit, kuten [[Hilla]] ja [[Najaf]] ottivat mongolit myötämielisinä vastaan.<ref name="mong" /> Hülegü jatkoi valloitusretkiään Lähi-Idässäidässä kohdaten nyt useita sunnalaisia hallitsijoita, jotka olivat valmiita suoraan asettumaan mongolien vasalleiksi tai liittolaisiksi. [[Aleppo|Aleppon]]n [[aijubidit|aijubidi]]kuvernööri yritti tehdä vastarintaa, mutta kaupunki koki Bagdadin kohtalon joulukuussa 1259. Nyt Keski-Aasiasta saapui kuitenkin uutinen [[Möngke]]n kuolemasta ja Hülegü jätti valloitusretkensä palatakseen mongolien sydänalueelle. Hänen kenraalinsa [[Kitbuqa]] jatkoi valloitusretkeä etelään, kunnes [[Egypti]]n [[mamelukit]] voittivat viimein mongoliarmeijan [[Ain Jalutin taistelu]]ssa vuoinna 1260.<ref name="egy" />

Vielä 1200-luvun loppuun saakka Bagdadin taistelun ja mongolien valloitusten merkitys kuolliniskuna islamille oli epäselvä. Se ei lopulta merkinnyt täydellistä katkoa islamilaisessa historiassa, vaan Lähi-Idänidän mongolit omaksuivat myöhemmin itse islamin. Kalifien uskonnollinen arvovalta oli kuitenkin päättynyt ja ajatus yhtenäisestä islamilaisesta valtiosta jäi enemmän tai vähemmän historiaan.<ref name="isl">{{Kirjaviite | Tekijä = Jaakko Hämeen-Anttila | Nimeke = Islamin miekka – Idän ja lännen konfliktien historia | Vuosi = 2012 | Luku = Heikentyminen alkaa | Julkaisija = Otava | Isbn = 978-951-1-26819-2 }}</ref>