Ero sivun ”Apostolinen suksessio” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 9:
[[Uskonpuhdistus|Uskonpuhdistuksen]] jälkeenkin apostolinen suksessio säilyi muutamissa [[protestanttisuus|protestanttisissa]] kirkoissa, esimerkiksi Englannin [[anglikaaninen kirkko|anglikaanisessa]] ja [[Ruotsin kirkko|Ruotsin luterilaisessa]] kirkossa. Ruotsissa se säilyi, koska Ruotsin ensimmäisen luterilaisen arkkipiispan [[Laurentius Petri]]n oli vihkinyt [[Västeråsin hiippakunta|Västeråsin piispa]] [[Petrus Magni]], joka oli vihitty katolisesti Roomassa 1524.<ref name="paarma">{{Kirjaviite | Kappale=Mikael Agricolan piispanvihkimyksen 450-vuotismuisto | Tekijä=Paarma, Jukka | Nimeke=Agricola-symposiumin (20.–21.9.2004) raportti | Julkaisija=Agricola-työryhmä | Vuosi=2004 | Sivu=11, 13 | www=http://agricola.utu.fi/mikael/tiedostot/54702091baef1340e14c65012df0e760.pdf | Tiedostomuoto=PDF}}</ref> Sen sijaan esimerkiksi Norjan ja Tanskan luterilaisissa kirkoissa apostolinen suksessio ei säilynyt<ref name=aamen/>.
 
[[Suomen evankelis-luterilainen kirkko|Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa]] apostolinen suksessio katkesi vuonna 1884,<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Pieni tietosanakirja | www=http://runeberg.org/pieni/1/0111.html | Sivu=173 | Vuosi=1925–1928 | Julkaisija=Otava | Selite=2. painos | Tekijä=Forsman, Jaakko ym.}}</ref> koska silloin kaikki piispat kuolivat samana vuonna ja uuden arkkipiispan [[T. T. Renvall]]in vihki professori [[Axel Fredrik Granfelt|A. F. Granfelt]].<ref name="OIT">Artikkeli Apostolinen suksessio teoksessa {{Kirjaviite | Nimeke=Otavan iso tietosanakirja. 1, A – Celle | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1960}}</ref> Vuonna 1934 Ruotsin arkkipiispa Erling Eidem ja Englannin anglikaansenanglikaanisen kirkon Fulhamin piispa Staunton Batty olivat kuitenkin mukana vihkimässä suomalaisen [[Aleksi Lehtonen|Aleksi Lehtosen]] piispaksi, joten tällä tavoin apostolisen suksession on katsottu tulleen palautetuksi Suomeenkin.<ref name="paarma" /><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Simo Heininen|Nimeke=Turun piispat Pyhästä Henrikistä Mikko Juvaan|Vuosi=2008|Sivu=176|Julkaisija=Edita ISBN 978-951-37-5304-7}}</ref>
 
Katolisen kirkon käsityksen mukaan reformaatiossa syntyneiltä tunnustuskunnilta puuttuu apostolinen suksessio, eikä se pidä niitä kirkkona.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://users.tkk.fi/~mmalk/ekklesiologia.html | Nimeke=Katolinen kirkko-oppi ei tunnusta luterilaista kirkkoa | Tekijä=Malk, Markus | Ajankohta=Heinäkuu 2007 | Viitattu=27.11.2008}}</ref> Luterilaisten kirkkojen mukaan apostolinen suksessio on ennen kaikkea katolisen kirkon oppi. Luterilaisuus ei välttämättä edellytä katkeamatonta historiallista suksessiota, vaan ensisijaista on apostolisen [[dogma|opin]] välittyminen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sti.fi/luennot/files/porvoo.html | Nimeke =Porvoon julistus: Mitä se on ja miksi se puhuttaa? | Tekijä =Vaahtoranta, Martti | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Suomen teologinen instituutti | Viitattu = 1.9.2017 | Kieli = }}</ref> Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei pidä suksessiota ehdottomana pätevyysvaatimuksena vaan ymmärtää sen kirkon yhteyttä ilmentävänä perinteenä.<ref name="OIT" /> Kirkon nykyisen käsityksen mukaan piispoilla on velvollisuus vaalia apostolisen suksession jatkuvuutta.<ref name=aamen/>