Ero sivun ”Paltamo” versioiden välillä

Paltamon alueelta on löydetty lukuisia [[Kivikausi|kivikautisesta]] asutuksesta kertovia muinaisjäännöksiä. Huomattavimpia löytöjä on [[Uura (Paltamo)|Uuran kylästä]] tavattu karhunpäällä koristettu reikäkirves [[Kampakeraaminen kulttuuri|kampakeraamiselta kaudelta]]. [[Kivesjärvi|Kivesjärven]] Lumisuosta löydettiin vuonna 1975 [[jousi|jousen katkelma]], joka ajoittuu [[Esiroomalainen rautakausi|esiroomalaiseen rautakauteen]].

Vakinaisesti alue asutettiin 1550-luvulla, jolloin Ruotsin kuninkaan [[Kustaa Vaasa]]n määräyksestä ja Suomen käskynhaltijan [[Kustaa Fincke]]n toimesta alueelle siirtyi [[Savolaisten asutusliike|savolaisia]] talonpoikia perhekuntineen. Vaikka uudisasukkaat saivat kolmen vuoden verovapauden, muutto ei tapahtunut venäläispelossa vapaaehtoisesti. [[Venäläiset]] hävittivätkin lähes koko asutuksen 1500-luvun lopulla. Asutus alkoi kasvaa [[Täyssinän rauha]]n jälkeen vuonna 1595, jolloin [[Kainuu]] siirtyi [[Ruotsi]]n alaisuuteen. Vuonna 1604 seudulla oli jo 150 taloa.

”Oulujärven pitäjät” (Uleträsk socknar), kuten aluetta tuolloin nimitettiin, kuului aluksi [[Savonlinnan linnalääni]]in, mutta liitettiin 1559 hallinnollisesti [[Pohjanmaa]]n [[vouti|voudin]] valtapiirin. Samana vuonna muodostettiin myös Oulujärven pitäjän seurakunta, jonka keskuspaikaksi tuli Paltamon kylä (nyk. [[Paltaniemi]]) Oulujärven Paltaselän etelärannalla. Tänne rakennettiin myös pitäjän uusi kirkko. Vuonna 1647 pitäjä, jonka nimeksi vuosisadan alussa oli vakiintunut ”Kajaaninlinnan pitäjä” (Cajanaborgs socken) jaettiin Paltamon ja [[Sotkamo]]n seurakunniksi, jotka 1681 saivat myös hallintopitäjän aseman. Paltamon 1600-luvun suurseurakunnasta on aikojen kuluessa muodostettu kymmenkunta erillistä seurakuntaa. Vuosina 1650–1680 Paltamo oli osa [[Pietari Brahe]]n vapaaherrakuntaa.<ref>Keränen s. 14–15 sekä, 308.</ref>

Kun 1900-luvun alkuun mennessä jo valtaosa paltamolaisista asui [[Paltaselkä|Paltaselän]] pohjoispuolella, syntyi vähitellen paine siirtää myös kunnallishallinto Paltaniemeltä järven pohjoispuolelle. [[Kiehimä]]nsuun kylä alkoikin kehittyä uudeksi hallintokeskukseksi. Vuonna 1906 kuntakokousten pitopaikka kokous- ja konttorihuoneineen päätettiin siirtää Kiehimään. Paltamon seurakunnan toiminnot siirtyivät sinne perässä vasta vuonna 1936. Vuonna 1954 vanha historiallinen Paltamon kylä samoin kuin Uusikylä ja Kirkkoaho, liitettiin Kajaanin maalaiskuntaan.<ref>Romppainen s. 422–430.</ref>

Paltamon asukasluku kasvoi 1900-luvun alussa nopeasti. Vuonna 1920 asukkaita oli 5&nbsp;700. Vuosien 1923 ja 1939 välisenä aikana valmistuivat Paltamon talouselämälle tärkeät rautatiet [[Kontiomäki|Kontiomäeltä]] [[Kajaani]]in, [[Nurmes|Nurmekseen]], [[Oulu]]un ja Hyrynsalmelle. [[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana, syksyllä 1944 perääntyvät saksalaiset aiheuttivat Paltamossa monenlaista tuhoa. Sotien jälkeen kunnan asukasluku kääntyi kasvusuuntaan, sillä 1950 asukkaita oli 8&nbsp;674. 1950-luvulla poismuutto käänsi väkiluvun kehityksen tappiolliseksi ja 1980 asukkaita oli enää 5&nbsp;474, vuonna 2010 enää 3&nbsp;884.