Ero sivun ”Sillivalas” versioiden välillä

[[kuvaKuva:Faroe stamp 401 fin whale (Balaenoptera physalus).jpg|upright170px|thumbpienoiskuva|Sillivalas [[Färsaaret|färsaarelaisessa]] postimerkissä (2001).]]

Sillivalaiden keskipituus on 18–22 metriä, pisimmät sillivalaat ovat olleet 27-metrisiä.<ref name="Nuorteva1989">{{Kirjaviite | Tekijä = Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki| Nimeke = Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet| Vuosi = 1989 | Sivu =113| Julkaisupaikka = Porvoo| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 951-0-13603-4 }}</ref> Sillivalaan paino vaihtelee 30–75 tonnin välillä,<ref>[http://www.sarkanniemi.fi/akatemiat/lajit.html#Sillivalas Sillivalas] sarkanniemi.fi<name="Särkänniemi"/ref> mutta täysikasvuisilla yksilöillä se on keskimäärin noin 60 tonnia<ref name="Nuorteva1989"/>. Sillivalas on [[Sinivalas|sinivalaan]] jälkeen toiseksi pisin nykyään elävä eläinlaji. Painossa se jää jälkeen myös [[Grönlanninvalas|grönlanninvalaasta]]. Pintavesissä liikkuvan sillivalaan tuntee jo kaukaa, sillä useimmista muista valaista poiketen se ei sukeltaessaan nosta pyrstöään vedenpinnan yläpuolelle<ref name="Nuorteva1989"/>. Lajin hengityssuihku on noin 7 metrin korkuinen, suhteellisen ohut ja levenee ylöspäin noustessaan.<ref name="Nuorteva1989"/> Läheltä erottuva sillivalaan tuntomerkki on sen alaleuan puoliskojen epäsymmetrinen väritys.<ref name="Nuorteva1989"/>

Sillivalas on levinnyt kaikkiin maailman valtameriin, mutta [[Pohjoinen jäämeri|Pohjoisella]] ja [[Eteläinen jäämeri|Eteläisellä jäämerellä]] sitä tavataan harvoin.<ref name="IUCN.toinen">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.iucnredlist.org/species/2478/50349982| Nimeke = Balaenoptera physalus| Tekijä = Cooke, J. G| Ajankohta = 2018| Julkaisu = The IUCN Red List of Threatened Species| Julkaisija = IUCN| Viitattu = 22.11.2018| Kieli = {{en}} }}</ref> Sillivalasta ei ole havaittu Suomen aluevesillä, ja koko [[Itämeri|Itämerellekin]] se on harhautunut tiettävästi vain kerran.<ref name="Nuorteva1989"/> Tämä yksilö ajautui vuonna 1923 maihin [[Ruotsi]]n Pohjois-[[Uplanti|Uplannissa]], jonne se oli uinut todennäköisesti [[Ahvenanmeri|Ahvenanmeren]] kautta.<ref name="Haukkovaara1997">Haukkovaara, Olli, 1997: Suomen ja pohjoisen Itämeren valaat, ver. 2.0. Nisäkäsverkko-postituslista ja uutisryhmä, 7.4.1997. URL: http://www.metla.fi/org/snis/suomen.valaat.html#balaphys. Luettu 30.3.2011</ref> Joidenkin lähteiden mukaan Itämeren rannikolta läheltä [[Saksa]]n [[Warnemünde]]a löydettiin tammikuussa 2006 17noin 19-metrisen sillivalaanvalaan raato.<ref>{{Lehtiviiteluuranko |joka Tekijä=saattaa Kangas,olla Nuutti|sillivalaan.<ref Otsikkoname= "Tiede.Jättiläisen .jäljillä| Julkaisu= Tiede -lehti| Ajankohta= 2011| Numero= 1| Sivut= 32–35| Julkaisija= Tieteen tiedotus ry}}<"/ref> Ruotsin länsirannikolle ja [[Tanskan salmet|Tanskan salmiin]] asti sillivalaita vaeltaa silloin tällöin silliparvien perässä.<ref name="Nuorteva1989"/>

Sillivalaasta erotetaan yleensä kaksi [[alalaji]]a.<ref name="MSW3">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.departments.bucknell.edu/biology/resources/msw3/browse.asp?s=y&id=14300023| Nimeke = ''Balaenoptera physalus'' | Tekijä = Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.) | Julkaisu = Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed) | Julkaisija = Bucknell University | Ajankohta = 2005 | Viitattu = 30.3.2011| Kieli = {{en}}}}</ref> Pohjoisen pallonpuoliskon ''B. p. physalus'' -alalajin yksilöt ovat hieman pienikokoisempia kuin eteläisen ''B. p. quoyi'' -alalajin.<ref name="IUCN.toinen"/> Jotkut tutkijat ovat luokitelleet kaikkein pienikokoisimmat sillivalaat kolmanneksi alalajiksi "''B. p. patachonica''", jota ei kuitenkaan ole yleisesti hyväksytty.<ref name="IUCN.toinen"/>

[[Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto]] on vuodesta 2018 [[uhanalaisuusluokitus|määritellyt]] sillivalaan [[Vaarantunut laji|vaarantuneeksi lajiksi]].<ref name="IUCN.toinen"/> Se luokiteltiin aiemmin [[Erittäin uhanalainen laji|erittäin uhanalaiseksi]]. Lajin yksilömäärä ovat kasvaneet yli 30 prosenttia vuoden 1940 jälkeen, joten sen katsotaan jo osittain toipuneen valaanpyynnin aiheuttamasta kadosta.<ref name="IUCN.toinen"/>

Sillivalas syö muun muassa [[Silli|sillejä]], planktonia[[plankton]]ia, [[Krilliäyriäiset|krillejä]] ja [[Kalmarit|kalmareita]].