Wikipedia

Ero sivun ”Jonas Salk” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
203 294 muokkausta
malline, aukt.
p kh, w
Rivi 33:
== Elämä ==
 
Salk syntyi [[New York]]issa köyhään perheeseen. Vanhemmat, Doran ja Daniel B. Salk, olivat venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Salk suoritti lääkärintutkinnon [[New YorkYorkin Universityyliopisto]]n College of Medicinessä kesäkuussa 1939.
 
Opiskeluaikanaan Salk tapasi tulevan puolisonsa Donna Lindsayn, jonka kanssa hän meni naimisiin [[9. kesäkuuta]] [[1939]]. He saivat kolme lasta: Peterin, Darrellin ja Jonathanin.<ref>[http://www.jonas-salk.org/docs/InterviewFAQ.html Interview Faq, Jonas-salk.org]</ref> He erosivat vuonna 1968. Vuonna 1970 Salk avioitui [[Pablo Picasso]]n entisen rakastajattaren [[Françoise Gilot]]in kanssa<ref>[https://www.salk.edu/insidesalk/article.php?id=75 Inside Salk, Jonas Salk Institute]</ref>.
 
Lääkäriksi valmistuttuaan Salk työskenteli ensin lääkärinä [[Mount Sinai School of Medicine]]ssä New Yorkissa. Myöhemmin hän teki töitä Tri.[[Thomas Tommy FrancisinFrancis]]in viruslaboratoriolle [[UniversityMichiganin of Michiganyliopisto]]issassa [[Ann ArborissaArbor]]issa. Vuonna 1947 hän siirtyi [[Pittsburgh]]iin, Pennsylvaniaan, missä hän johti [[UniversityPittsburghin of Pittsburghyliopisto]]inn virustutkimuslaboratoriota. 1950-luvulla Salk kehitti ja testasi ensimmäisen menestyksekkään [[polio]]rokotteen. Vuonna 1955 Salk aloitti rokotukset Pittsburgh's Arsenal Elementary Schoolissa Lawrencevillessa ja saavutti kansainvälistä kuuluisuutta miehenäpolion joka oli voittanut polionvoittajana.
 
Vuonna 1965 Salk jätti UniversityPittsburghin of Pittsburghinyliopiston ja perusti [[Salk Institute for Biological Studies]]in [[La Jolla]]an, Kaliforniaan, missä tutkimus kohdistui [[molekyylibiologia]]an ja [[genetiikka]]an. Henkilökuntaan kuului useita tunnettuja henkilöitä kuten [[Jacob Bronowski]] ja [[Francis Crick]]. Salk johti instituuttia vuoteen 1985, jolloin hän jäi eläkkeelle.
 
Vielä ollessaan collegessa Salk alkoi vuonna 1938 työskennellä tohtori [[Thomas Francis, Jr.]]Francisille influenssarokotteen kehittämiseksi. Francis nimitettiin 1941 [[epidemiologia]]osaston johtajaksi [[Michiganin yliopisto]]n vasta perustettuun julkisen terveydenhoidon tiedekuntaan, ja Salk, joka oli vuonna 1942 saanut [[tutkijastipendi]]n, siirtyi hänen mukanaan. Yhdessä he tekivät tutkimusta Together influenssarokotteen kehittämiseksi [[Yhdysvaltojen armeija]]n toimeksiannosta. Salkista tuli [[epidemiologia]]n apulaisprofessori, ja hän jatkoi työtään [[virologia]]n parissa.
 
==Poliorokotteesta==
Vuonna 1947 Salkista tuli [[Pittsburghin yliopisto]]n virustutkimuslaboratorion johtaja. Hän jatkoi aikaisemmin aloittamaansa [[influenssa]]rokotteen kehittämistä, mutta kiinnitti päähuomion [[polio]]virukseen.
 
Tuohon aikaan uskottiin, että immuniteetti voitiin saavuttaa ainoastaan potilaan aikaisemmin sairastaman elävän viruksen aiheuttaman vähintään lievän poliotartunnan jälkeen. Salk havaitsi, että vastoin yleistä uskomusta immuniteetti voitiin saavuttaa myös kontaktilla inaktiiviseen (tapettuun) virukseen. Salk tappoi polioviruksen [[formaldehydi]]llä, mutta säilytti sen niin koskemattomana, että se laukaisi riittävän immuunivasteen. Salkin tutkimus kiinnitti National Foundation for Infantile Paralysisin (nykyään tunnettu nimellä [[March of Dimes]] Birth Defects Foundation) puheenjohtajan [[Basil O'Connor]]in huomion. Yhdistys päätti rahoittaa Salkin virusrokotetutkimusta.
 
Rokotetta testattiin ensimmäiseksi apinoilla [[HeLa|HeLa-soluilla]]<ref>{{Kirjaviite|Nimeke = Immortal Life Of Henrietta Lacks|Julkaisija = Broadway Books|Tekijä = Rebecca Skloot|Sivu = 93|Vuosi = 2011|Isbn = 9781400052189}}</ref> ja lopuksi [[D. T. Watson Home for Crippled Children]]in potilailla.<ref name="Pittsburgh.Post-Gazette">{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20160120132451/http://old.post-gazette.com/pg/05094/482468.stm | Nimeke = Tireless polio research effort bears fruit and indignation | Tekijä = Byron Spice | Ajankohta = 4.4.2005 | Julkaisu = Pittsburgh Post-Gazette | Viitattu = 23.6.2018}} '''Web archive 2016'''</ref> Onnistuneiden testien jälkeen vuonna 1952 Salk testasi rokotettaan vapaaehtoisilla. kuten itsellään, laboratoriohenkilökunnallaan, puolisollaan ja omilla lapsillaan.
Rivi 55:
 
==Myöhempi elämä==
Dr. Salk perusti viimeisinä vuosinaan yhdessä [[Kevin Kimberlin]]in kanssa The Immune Response Corporationin [[AIDS]]in vastaisen rokotteen kehittämiseksi ja patentoi p24-rokotteen nimellä [[Remune]].
 
Jonas Salk kuoli [[23. kesäkuuta]] [[1995]] [[La Jolla]]ssa 80-vuotiaana sydänkohtaukseen.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Jonas_Salk”