Ero sivun ”Presbyteeri” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 14:
Uuden testamentin jälkeissä kirjoituksissa on myös useita mainintoja presbyteereistä. Rooman piispa [[Pyhä Klemens I|Kleemensin]] [[Ensimmäinen Klemensin kirje|kirjeessä korinttilaisille]] vuodelta 96 on maininta siitä, että seurakuntalaiset syrjäyttivät omat presbyteerinsä.<ref>1. Klem. 44-47</ref> Kirjeen lopussa hän kirjoittaa: ''Mutta te, kapinan alkuunpanijat, olkaa kuuliaiset presbytereille, notkistakaa sydämenne polvet ja antakaa kurittaa itsenne mielenmuutokseen.''<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=|Vuosi=1989|Nimeke=Apostoliset isät|Selite=Suomentanut Heikki Koskenniemi|Sivu = 49|Luku=Kleemensin kirje korinttolaisille|Julkaisija=Suomalainen teologinen kirjallisuusseura|Tunniste=ISBN 951-9111-75-1}}</ref> [[Polykarpos|Polykarpos Smyrnalainen]] nuhtelee kirjeessään filippiläisille heidän seurakuntansa presbyteerin Valensin ja hänen vaimonsa lankeemusta.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=|Vuosi=1989|Nimeke=Apostoliset isät|Selite=Suomentanut Heikki Koskenniemi|Sivu = 122|Luku=Polykarpoksen kirje filippiläisille|Julkaisija=Suomalainen teologinen kirjallisuusseura|Tunniste=ISBN 951-9111-75-1}}</ref>
[[Ignatios Antiokialainen|Ignatios Antiokialaisen]] teologia on ajoitukseensa (100-luku) nähden
==Myöhemmät vaiheet==
{{Ortodoksisen kirkon pappeus}}
Varhaisen kirkon presbyteerin virka ei Kalvinin mukaan ole sama kuin ortodoksisen ja katolisen kirkon papin virka. Ajatus siitä , että ne olisivat samoja on syntynyt myöhemmin Suomessa niin sanotun suomalaisen Luther -tutkimuksen piirissä. Sitä edustavat protestantit pyrkivät edistämään ekumeeniaa hinnalla millä hyvänsä ja haluavat selittää asiat siten, etteivät protestanttiset opilliset käsitykset eroaisi katolisesta ajattelusta paljoakaan. Suomen evlut. kirkossa tämä uusi trendi on saanut paljion kannatusta, ei kuitenkaan vapaissa suunnissa, joissa pitäydytään kalvinilaisessa seurakuntaopissa. Ortodoksinen ja katolinen kirkko opettava, että presbyteerit on sama kuin asia kuin nykyiset papit.
[[helluntaiherätys|Helluntaiseurakunta]] ja [[reformoitu kirkko|reformoitu kirkko]] kutsuvat itseään presbyteerisiksi, koska niitä johtavat maallikkovanhimmat. Näiden kirkkojen tulkinnan mukaan presbyteerit olivat ehdottomasti vain maallikoita, jotka olivat johtoasemassa varhaisessa kirkossa. Näissä kirkoissa ei opeteta apostolista sukkesiota, eikä kuninkaallista pappeutta, puhumattakaan piispuudesta. Apostoleita ei ole enää ja apostolisen sukkession tilalla on uskovien sukkesio. Kirkko muodostuu uskovista ja usko siirtyy uskovalta uskovalle sydämen uskona. Kirkko ei ole jossain institutionaalisissa rakenteissa eikä sakramenttien kautta siirtyvässä pappeudessa, vaan jäsentensä sydämessä, sydämen uskossa. Joissakin yhteyksissä onkin tapana kutsua yksittäisiä uskovia pastoreiksi, ei koskaan papeiksi. Näin menetellään niissä yhteisöissä, joissa kutsutaan joku seurakunnan jäsen hoitaman pastoraalisia tehtäviä, eli toimimaan paimenena.Pastoria ei vihitä virkaan vaan siunataan tehtäväänsä kätten päälle panemisella raamatun anatman esikuvan mukaisesti, varsinaisen valtuutuksen perustuessa siihen, että jokainen uskovainen mies on yleisen pappeuden kautta pätevä toimimaan pastorina. Yleensä pastori toimii seurakunnan vanhemmiston valvonnan alla ja saa siltä kutsun tehtäväänsä. Varsinaisia pappeja uskotaan kalvinistisen eli reformoidun teologian piirissä olleen vain vanhan liiton temppelissä. Uudessa liitossa on vain yksi pappi, ja se on Kristus. Klassinen luterilainen ajattelu on reformoidun teologian kanssa samoilla linjoilla, kuten mm suomalainen Luther-tutkija Uuras Saarnivaara kirjallisessa tuotannossaan osoittaa.
Nykyään termi liittyy myös reformoituun kirkkoon. Useimmissa reformoiduissa kirkkokunnissa on vallalla ''presbyteerinen kirkkojärjestys'', jossa maallikot, joita kutsutaan presbyteereiksi, toimivat samanarvoisina
== Katso myös ==
| |||