Ero sivun ”G” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 16:
Aakkosissa G sijoitettiin seitsemänneksi, F:n jälkeen. Ratkaisuun vaikutti mahdollisesti se, että tällä kohdalla aakkosissa oli aikoinaan ollut [[Z]], kreikkalaisen [[zeeta]]n vastine, mutta kun Z oli jäänyt latinassa pois käytöstä, sen paikka ikään kuin oli jäänyt vapaaksi. Kun Z myöhemmin tuli uudestaan käyttöön latinaan omaksutuissa kreikkalaisperäisissä [[lainasana|lainasanoissa]], se lisättiin aakkosten loppuun.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jukka Korpela | Nimeke = Kirjainten tarinat | Sivu = 64 | Luku = C:stä syntynyt | Julkaisija = | Vuosi = 2011 | Tunniste = | www = http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kirjaimet/tarinoita.pdf}}</ref>
Toisen selityksen mukaan G-kirjain on kehittynytkin [[zeeta]]sta. Se sijaitsi [[kreikkalainen kirjaimisto|kreikan aakkostossa]] kohdalla, johon G myöhemmin tuli. Zeetan tarkoittamalle äänteelle ei latinassa ollut käyttöä. Kirjoitusasultaan eräät zeetan ja gamman muodot muistuttivat kulmikasta C-kirjainta. Kun zeeta, gamma ja myös [[kappa (kirjain)|kappa]] muistuttivat toisiaan, niitä käytettiin sekaisin ''g''- ja ''k''-äänteen merkkeinä. Myöhemmin gammasta kehittynyt C-kirjain vakiintui ''k''-äänteen merkiksi ja zeetasta kehittynyt G-kirjain ''g''-äänteen merkiksi. Kapasta kehittynyt K-kirjain jäi vain rajattuun käyttöön.<ref name=hempl>{{Lehtiviite | Tekijä = Hempl, George | Otsikko = The Origin of the Latin Letters G and Z
| Julkaisu = Transactions and Proceedings of the American Philological Association | Ajankohta = 1899 | Numero = 30 | Julkaisija = The Johns Hopkins University Press | Doi = 10.2307/282560
| www = http://www.jstor.org/stable/282560}}</ref>
| |||