Ero sivun ”Klušinon taistelu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
 
Rivi 24:
 
==Tausta==
1600-luvun alussa [[Moskovan Venäjä]]llä vallitsi poliittinen kriisi kolmen eri kruununtavoittelijan kilpaillessa valtaistuimesta. [[Fjodor II]] päätyi [[Pajarit|pajarien]] murhaamaksi, pajarien kannattama ehdokas oli [[Vasili Šuiski]], kun taas [[Puola-Liettua]]n kuningas [[Sigismund III]] tuki [[Iivana IV]]:n pojaksi esittäytynyttä niin sanottua [[Vale-Dmitri I|Vale-Dmitriä]], jonka oikea henkilöllisyys on jäänyt epäselväksi. Vale-Dmitri oli luvannut kääntyä puolalaisten tukea vastaan katolilaisuuteen. Vale-Dimitri pääsi kruunauttamaan itsensä tsaariksi ja vuonna 1606 hän nai puolalaisen [[Sandomierz]]in ruhtinaan tyttären. Häihin [[Moskova]]ssa oli kutsuttu myös puolalaisia ja näiden mukana tuli käännytysyrityksiä tehneitä [[jesuiitat|jesuiittoja]]. Tästä raivostunut moskovalainen [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksinen]] rahvas surmasi suuren osan häävieraista ja itse Vale-Dimitrin. Tapahtumien jälkeen valtaan nousi Vasili Šuiski.<ref name="pol">{{Kirjaviite | Tekijä = Olli Bäckström | Nimeke = Polttolunnaat - Eurooppa sodassa 1618-1630 | Vuosi = 2013 | Luku = | Sivu = 142-145 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-222-394 }}</ref>
 
Sigismund III päätti kostaa häiden tapahtumat ja Puolan kuningas marssi kohti Moskovaa vaatien hyvitystä. Sigismundin sotkeutuessa Venäjän asioihin tapahtumat alkoivat kiinnostaa myös Puolan kilpailija [[Ruotsi]]a. [[Kaarle IX]] lupasi auttaa Vasili Šuiskia antaen tälle 5&nbsp;000 [[Jacob De la Gardie]]n johtamaa sotilasta [[Käkisalmi|Käkisalmen]] luovutusta vastaan. Vasili Šuiski suostui vaatimukseen vaihtoehtojen puutteessa.<ref name="pol" />
 
==Taistelu==
Heinäkuussa 1610 [[hetmanni]] [[Stanisław Żółkiewski]]n johtamat 7&nbsp;000 puolalaista kohtasivat venäläisten 30&nbsp;000 sotilasta ja De la Gardien noin 6&nbsp;000 sotilasta [[Klušino]]n kentällä. Monet puolalaisista olivat ratsuväen [[husaari|husaareja]], kun taas venäläisten joukoista yli puolet olivatoli pajareja tai [[streltsit|streltsejä]]. De la Gardien joukkoihin kuului skotlantilaisia, saksalaisia ja ranskalaisia palkkasotilaita. Kuten aikaisemmin [[Kirkholman taistelu|Kirkholmassa]] puolalaisten onnistui voittaa heitä itseään paljon suurempi ja tulivoimaisempi joukko ratsuväkensä avulla.<ref name="pol" /> De la Gardien palkkasoturit taistelivat rivistönä piikkipeisten suojatessa tuliasein varustautuneita sotilaita. Puolalaisten onnistui ampua aukkoja vihollistensa riveihin pikkutykeillä eli [[falconetti|falconeteilla]]. Ratsuväki pääsi hyökkäämään näin syntyneistä aukoista hitaasti lataavia palkkasotureita vastaan.<ref name="vssv">{{Kirjaviite | Tekijä = Pertti Luntinen | Nimeke = Sota Venäjällä, Venäjä sodassa | Vuosi = 2015 | Luku = | Sivu = 113 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-222-666-2}}</ref> De la Gardiella oli vaikeuksia hallita palkkasoturijoukkojaan, joista osa siirtyi vihollisen puolelle. Taistelun aikana hän jäi puolalaisten piirittämäksi, mutta hänen onnistui silti paeta neuvottelemalla.<ref name="vv">{{Kirjaviite | Tekijä = Herman Lindqvist | Nimeke = Villit Vaasat | Vuosi = 2018 | Luku = Ruotsi ja Puola syventävät Venäjän sekasortoa | Sivu = | Selite = alkuteos ''De vilda Vasarna'' | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Suomentaja = Heikki Eskelinen | Tunniste = | Isbn = 978-951-0-43229-7 }}</ref>
 
==Seuraukset==
Voittonsa jälkeen puolalaiset marssivat Moskovaan.<ref name="vv" /> Vasili Šuiski vangittiin ja vietiin kahleissa [[Varsova]]an, jonkaminkä jälkeen valtiopäivät valitsivat uudeksi tsaariksi Sigismundin pojan [[Vladislav IV]]:n. [[Moskovan Kreml|Kremliin]] jätettiin puolalainen varuskunta, mutta muuten Puola-Liettuan yläluokka kieltäytyi sotilaallisesta läsnäolosta Venäjällä jättäen uuden tsaarin aseman heikoksi. Ruotsalaiset eivät voineet hyväksyä puolalaisten asemaa Venäjällä, vaan he ajoivat tsaariksi puolestaan Kaarle IX:n poikia [[Kustaa II Aadolf|Kustaa Aadolf]]ia ja [[Carl Phillip]]iä.<ref name="pol" />
 
Venäläisiä ei miellyttänyt puolalainen eikä ruotsalainen vaihtoehto, vaan ulkomaiden läsnäolo herätti kansallisen vapautuksen rintaman. Liikettä johti ensin metropoliitta Filaret eli Fjodor Romanov. Kun hänet vangittiin johtohahmoksi nousi [[Mikael Romanov|Mihail Romanov]]. Lopulta vuonna 1612 venäläinen kansanarmeija [[Moskovan taistelu (1612)|vapautti Moskovan]] ja Mihailista tehtiin uusi tsaari vuonna 1613. Sota Venäjän ja Puola-Liettuan välillä jatkui tosin vielä useita vuosia.<ref name="pol" />