Ero sivun ”Suomen ja Saksan sotilasyhteistyö 1940–1941” versioiden välillä

'''Suomen ja Saksan sotilasyhteistyö 1940–1941''' käsittelee [[välirauha|välirauhan aikaista]] maiden sotilaallista yhteistyötä ja toimenpiteitä [[talvisota|talvisodan]] lopusta [[jatkosota|jatkosodan]] syttymiseen.

Talvisota päättyi [[Moskovan rauha]]an 13. maaliskuuta 1940. Kesän aikana [[natsi-Saksa|Saksa]] liitti [[Suomi|Suomen]] mukaan suunnittelemaansa [[operaatio Barbarossa|suurhyökkäykseen Neuvostoliittoon]]. Saksan aloitteesta maiden välille syntyi sotilaallisen yhteistyön linja, joka alkoi 1940 loppukesästä neuvotteluilla ja tietojenvaihdolla. Vähitellen yhteistyö tiivistyi konkreettisiin valmisteluihin [[Neuvostoliitto]]on suuntautuvaa hyökkäystä varten. Kiristynyt maailmanpoliittinen tilanne, taloudelliset ja maanpuolustukselliset tarpeet, sekä toiveet revanssista Neuvostoliiton suhteen Saksan aseiden avulla saivat Suomen tukeutumaan Saksaan ja sopimaan aseveljeydestä. Maat tiivistivät taloudellista ja sotilaallista yhteistyötään, ja Suomi salli Saksan joukkoja maaperälleen. Saksa hyökkäsi 22. kesäkuuta 1941 Neuvostoliittoon käyttäen myös Suomen aluetta keskiyöstä 24./25.6. alkaen. <ref>Mauno Jokipii – Jatkosodan synty 1987, sivu 599</ref>. Neuvostoliitto aloitti sotatoimet Suomea vastaan 22.6.1941 klo 6.05 <ref>G. Mannerheim, Muistelmat II-osa, 1952, sivu 31</ref>. Kun Neuvostoliiton hyökkäykset jatkuivat ja kävivät yhä rajummiksi 25. kesäkuuta eduskunnassa hyväksyttiin päätöslauselma, jonka mukaan Suomi on jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa <ref>Väinö Tanner, Suomen tie rauhaan, 1952, sivu 9</ref> .

Syksyllä 1940 saksalaiset [[Norja]]n [[Banak]]ista, ja myöhemmin [[Kirkkoniemi|Kirkkoniemestä]] operoivat lentokoneet tekivät tiedustelulentoja Neuvostoliiton alueelle Suomen ilmatilan kautta. Lennot suoritettiin 27. syyskuuta – 29. marraskuuta vuonna 1940 päätehtävänä oli kuvata teitä ja Muurmannin rataa. Lennot tehtiin Dornier Do 17 -koneilla, joita oli myöhemmin myös Suomen ilmavoimilla. Huhtikuussa 1941 tiedustelulennot Neuvostoliittoon Suomen alueen kautta aloitettiin uudelleen, usealta eri kentältä.<ref name="val26-30">Valtonen 1997, s. 26-30</ref>

Helmikuussa 1941 Saksassa suunniteltiin aluksi 750 vapaaehtoisen suomalaisen, myöhemmin 1&nbsp;500 miehen koulutusjoukon perustamista. Suomen hallituksen kantaa tiedusteltiin maaliskuussa, ja vastaus oli myöntävä. Asia hoidettiin Saksan sotilastiedustelu [[Abwehr]]in ja [[valtiollinen poliisi|Valtiollisen poliisin]] kautta. Peiteorganisaatioksi perustettiin yksityinen värväyskomitea. Koulutusosasto sijoitettiin SS-pataljoonaksi ja nimettiin Wiking-SS:ksi, vaikka alunperinalun perin ja sopimuksen mukaan sen piti liittyä Wermachtin riveihin. Suomalaiset yrittivät asettaa joukon käytölle aluksi ehtoja, mutta näistä luovuttiin ja huhtikuun puoleenväliin mennessä ainoastaan toivottiin joukkoja Suomeen mikäli maa joutuisi sotaan yksinään.<ref>Korhonen 1961, s. 232-235</ref> Koottu vapaaehtoispataljoona, 1&nbsp;200 miestä, kuljetettiin toukokuussa viidessä erässä salaa Saksaan.<ref name="jokipii91">Jokipii 1991, s. 143-159</ref>

Eversti Horst Rössing, Saksan sotilasasiamies Helsingissä pyysi lokakuussa tietoja Suomen puolustusvalmiudesta ja erityisesti Pohjois-Suomen sotilaallisista laitteista ja maastosta. Rytin, Mannerheimin ja Heinrichsin pitämän neuvottelun jälkeen pyyntöön suostuttiin.<ref name= Tapola> Tapola, s. 103–104, 106, 108–110 </ref>

Kenraali [[Paavo Talvela]] matkusti Mannerheimin lähettämänä neljä kertaa Saksaan syksyn 1940 aikana. Ensimmäisellä kerralla hän neuvotteli saksalaisten läpikulusta Suomen alueella. Myöhemmin Talvela selvitti saksalaisten asennetta Suomen ja [[Ruotsi]]n valtioliittoon. Tärkeä selvitettävä asia oli myös avun saaminen Saksasta, jos Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen.<ref name= Tapola/>

<!--Jokipii alkaa-->[[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|Natsien]] puolueorganisaation kautta saksalaiset lähettivät 17. toukokuuta lähettiläs [[Toivo Kivimäki|Kivimäelle]] salaisen tiedustelun, jossa kysyttiin Suomen tulevia rajatoivomuksia. Hallituksen sotakabinetti päätti vastata tiedusteluun. Päämajoitusmestari [[Aksel Airo]] laati viisi vaihtoehtoa, joista suppein käsitti Karjalan palautuksen ja vuoden 1939 rajojen voimaantulon. Muut vaihtoehdot laajensivat Suomen aluetta asteittain: viidennessä vaihtoehdossa raja kulki Äänisjärven itäpuolella ja Syvärin eteläpuolella. Vastaukset annettiin 30. toukokuuta kysyjän lisäksi Saksan ulkoasiainministeriölle [[Auswärtiges Amt|Auswärtiges Amt:lle]], jolla haluttiin virallistaa asia. Samalla pyydettiin Saksalta takuita Suomen säilymisestä itsenäisenä myös siinä tapauksessa, että saataisiin rauhanomainen ratkaisu, sekä vilja-apua.<ref>Jokipii 1991, s. 147-148</ref>

Saksan valtakunnanhallituksen aloitteesta lähetti [[Auswärtiges Amt]] erityislähettiläs [[Karl Schnurre]]n Suomeen. Schnurre toi 20. toukokuuta presidentti [[Risto Ryti|Risto Rytille]]lle viestin, että suomalaiset lähettäisivät sotilashenkilön Saksaan armeijan päämajaan saamaan selostuksia ja keskustelemaan maiden pääesikuntia kiinnostavista kysymyksistä. Mannerheim olisi halunnut pitää vierailun tason teknisellä tasolla käskemällä vierailulle vain yhden yleisesikunnan osastopäälliköistä.<ref name="erf24">Erfurth s. 24-25</ref><!-- lähde met alkaa --> Lopulta saksalaisille ilmoitettiin että tulossa on upseeridelegaatio johtajanaan eversti [[Kustaa Tapola]]. Saksan sodanjohto kuitenkin vaati, että molempien upseeridelegaatioiden puheenjohtajan tuli olla johtavassa asemassa oleva kenraali. Suomalaista delegaatiota johti yleisesikunnan päällikkö [[kenraaliluutnantti]] [[Erik Heinrichs]], mukana olivat [[eversti]]t Kustaa Tapola, Einar Mäkinen ja Harald Roos sekä [[kommodori]] Svante Sundman.<ref name="met281">Metzger 1984, s. 281-283</ref>

Vierailu tapahtui 25. toukokuuta 1941 Saksan pääesikunnassa [[Oberkommando der Wehrmacht|OKW:ssä]] [[Salzburg]]issa, jossa korkea-arvoinen saksalainen sotilasvaltuuskunta johtajanaan pääesikunnan päällikkö kenraali [[Alfred Jodl]] selosti Neuvostoliittoon suunniteltua hyökkäystä.<ref name="erf24"/> Saksalaiset esittelivät yhteistyösuunnitelmaa Saksan ja Suomen taistelujoukkojen välille. Suomea pyydettiin sitomaan Neuvostoliiton joukkoja rajoillaan ja osallistumaan [[Pietari (kaupunki)|Leningradia]] vastaan suunnattuun hyökkäykseen. Seuraavana päivänä neuvottelut jatkuivat Berliinissä 28. päivään asti [[Heer (Wehrmacht)|Saksan maavoimien]] esikunnan OKH:n kanssa. Pääesikunta OKW:n esittelijänä toimi Buschenhagen, OKH:n vastaavana eversti Kinzel.<ref>Jokipii 1991, s. 148</ref>

Suomen delegaatiossa mukana olleen kommodori Sundmanin mukaan kaikki Suomen neuvottelijat käsittivät neuvottelujen merkinneen ainakin ''äänettömän sopimuksen'' syntyä. Suomalaisille oli tullut selväksi että Saksa lähitulevaisuudessa hyökkää Neuvostoliittoon.<ref name="metmet281">Metzger 1984, s. 281-283</ref>

Suomalaisten poliittisina toivomuksina erityisesti sitä tapausta silmälläpitäensilmällä pitäen, ettei Neuvostoliiton kanssa synny aseellista ratkaisua, esitettiin diplomaattista tietä käsiteltäväksi seuraavat kysymykset:

<!--lähde Jokipii alkaa-->Saksan hyökkäysaikeiden tultua suomalaisten tietoon Tapolan saksanmatkalla pääesikunta muutti 21. joulukuuta Karjalan osalta maan puolustussuunnitelman hyökkäykselliseksi. Hyökkäyssuunnat olisivat [[Karjalankannas]] ja [[Laatokka|Laatokan]] pohjoispuoli. Huhtikuussa 1941 [[Päämaja]] käski armeijakuntien esikuntia suorittamaan toukokuun loppuun mennessä sotapelejä. Tutkimuskohteina piti olla viivytystaistelu rajalla, tilanteen vakauttaminen ja hyökkäys ennalta määrätyin tavoittein.<ref name="vuoren"/>

Saksan Norjan armeijan johtoesikunta siirtyi Rovaniemelle 15. kesäkuuta, armeijan komentaja kenraalieversti [[Nikolaus von Falkenhorst]] saapui hyökkäyspäivänä.<ref name="jokipii/149">Jokipii 1991, s. 149</ref><ref>Junila2000, s. 48-49</ref><ref name="Paasilinna 1983, s.338">Paasilinna 1983, s.338</ref> [[Wehrmacht]]in kenraali [[Erwin Engelbrecht]] teki 17'''–'''22. päivä tiedustelumatkan [[Oslo]]sta [[Hanko]]on, jossa hän tutki mahdollisuuksia hyökätä Hangon [[puna-armeija|neuvostojoukkoja]] vastaan. Ilmeni kuitenkin, että puolustuslinnoitteet olivat vahvat. Suomalaisten ja saksalaisten yhteisestä päätöksestä Hanko päätettiin ainoastaan piirittää ja Engelbrechtin komentama [[Saksan 163. jalkaväkidivisioona]] päätettiin asettaa Mannerheimin reservijoukoksi Karjalan rintamalle.<ref name="jokipii/149"/>

[[Yhteysupseeri|YhdysupseerejaYhteysupseereja]] vaihdettiin: 12. päivä lähetti Luftwaffe hallinnolliseksi edustajaksi kenraali Lorenzin ja yhdysupseeriksiyhteysupseeriksi kapteeni Friedrich-Franz von Nordenskjöldin<!-- (huomaa: tämä on sukunimen oikea kirjoitusasu)-->. Suomi lähetti 19. päivä Luftflotte 1:n esikuntaan Saksaan kapteeni Pauli Ervin ja Kirkkoniemeen Luftflotte 5:n esikuntaan kapteeni Olavi Lumialan.<ref>Jokipii 1991, s. 153</ref>

Kesäkuun 17. päivä Rovaniemelle laskeutuivat ensimmäiset Luftwaffen lentokoneet, ja lisää koneita lensi Norjan kentiltä hyökkäyspäivän lähestyessä. [[Luonetjärvi|Luonetjärven]] kentälle saksalaiset saapuivat 16. päivästä lähtien, [[Utti]]in aamuyöllä 21. kesäkuuta.<ref name="valtonen97">Valtonen 1997, s. 98-103</ref><ref>Rovaniemelle sijoitetun lentotiedustelulaivueen päällikön (silloisen) luutnantti Konrad Knaben mukaan saksalaiskoneet saapuivat Rovaniemelle vasta 18. kesäkuuta; kolme Dornier Do 17 -tiedustelukonetta ja [[Junkers Ju 52|Ju 52]]-kuljetuskone. Knaben mukaan von Falkenhorst oli jo tuolloin Rovaniemellä. Seuraavana päivänä saapuivat [[Messerschmitt Bf 109|Me-109 -laivue]] ja osa Stuka-syöksypommittajalaivuetta. Knabe 1983 s.50-52. </ref>

Aamuyöllä 22. kesäkuuta Saksan 2. ja 3. vuoristodivisioonan kärkijoukot odottivat sillalla pääsyä Suomen puolelle. Suomalainen rajavartiosto nosti rajapuomin ja laski saksalaiset maahan kello 02:30. [[Operaatio Renntier]]iä noudattaen 2. divisioona miehitti [[kolosjoen kaivos|nikkelikaivoksen]] ja [[Liinahamari]]n alueen, 3. divisioona [[Jäämerentie]]n varren etelämmässä. Tirolista, Steiermarkista ja Salzburgista kotoisin olevat joukot rakensivat siltoja ja parakkeja, ja paransivat teitä. Petsamon maastotiedustelun Neuvostoliiton rajalle saksalaiset saivat tehtyä 24. päivään mennessä.<ref>Junila 2000name="Paasilinna 1983, s. 48-49<338"/ref><ref>PaasilinnaJunila 19832000, s.338 48-49</ref>

Aamuyöllä Suomen laivaston alukset suuntasivat kohti [[Ahvenanmaa]]ta toteuttamaan jo viikon valmisteltua [[operaatio Kilpapurjehdus]]ta, Ahvenanmaan miehittämistä. Saattueessa oli 23 alusta, sotaväkeä yhteensä kaksi rykmenttiä ja 69 eri kaliiberin tykkiä. Tukena oli suurin osa rannikkolaivastoa. Aamulla kello 6 venäläiskoneet tekivät tehottomaksi jääneen ilmahyökkäyksen saattuetta kohti. Joukot miehittivät Ahvenenmaan suunnitelmien mukaan.<ref name="joki99-157"/>

Neuvostoliiton Pohjoinen laivasto ja 14.Armeija saivat 22.6. käskyn pommittaa viholliskohteita Petsamon ja Kirkkoniemen alueella. <ref>Ohto Manninen, Miten Suomi valloitetaan, 2008, sivu 146</ref>

Kesäkuun 22 päivän aamulla ryhtyi Neuvostoliitto hyökkäykseen Suomen alueelle pommittaen ja tulittaen puhtaasti suomalaisia kohteita. Klo 6.05 aamulla sanottuna päivänä Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat suomalaisia panssarilaivoja Sottungan luona, klo 6.15 Alskärin linnaketta Turun saaristossa, klo 6.45 suomalaisia kuljetusaluksia Korppoon luona ja klo 7.55 Puna-armeijan tykistö avasi tulen Hangon vuokra-alueelta ampuen Porsöhön, Storholmaan ja mantereelle. Samana päivänä avattiin Hirsilammen luona, noin 14 &nbsp;km Imatran itäpuolella, Neuvostoliiton alueelta tuli suomalaisia rajavartioita kohden ja Pummangista Petsamossa ammuttiin useita kymmeniä tykinlaukauksia erästä merellä kulkenutta suomalaista laivaa kohti. Näiden puolueettomuudenloukkausten johdosta ulkoministeri Witting kesäkuun 22 p:nä esitti Neuvostoliiton lähettiläälle ministeri Orloville vastalauseen pyytäen selitystä. Ministeri Orlov lupasi kääntyä hallituksen puoleen, mutta pyydettyä selitystä ei milloinkaan saatu. <ref>Risto Ryti – Risto Rytin puolustus; 1989; sivu 50</ref>

Viron rannikkoa miinoittamassa olleet saksalaiset moottoritorpedoveneet hyökkäsivät seuraavina päivinä muun muassa Hangon meriyhteyksiä vastaan. Veneet pitivät tukikohtaansa Suoman rannikon saaristossa.<ref name="joki99-157"/>

22. päivän iltana kaksi saksalaista [[Heinkel He 59]] -meripelastuskonetta starttasi [[Oulujärvi|Oulujärven]] Paltaniemen kentältä kohti Vienanmerta. Mukana oli suomalainen [[kaukopartio]], yhteensä 16 miestä siviilivaatteissa, tehtävänä räjäyttää [[Stalinin kanava]]n sulkuja. Tehtävän epäonnistuttua partio räjäytti Murmannin rataa ja palasi 10. heinäkuuta.<ref name="joki99-157"/>

* {{Kirjaviite | Tekijä = Jussila, Osmo; Hentilä, Seppo; Nevakivi, Jukka| Nimeke = Suomen poliittinen historia 1809-1995 | Vuosi = 1995| Kappale = Hentilä: itsenäistymisestä jatkosodan päättymiseen| Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =WSOY | TunnisteIsbn =ISBN 951-0-20769-1 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 21.1.2009|Kieli = }}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Jokipii, Mauno| Nimeke = Suomi etsiytyy Saksan valtapiiriin| Vuosi =1991 | Kappale = | Sivu = | Selite = Teoksessa "Talvisodasta jatkosotaan", toim. Jarl Kronlund | Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija = Suomen sotahistorian komissio ry & Gummerus| TunnisteIsbn = ISBN 952-90-3091-6| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 18.1.2009|Kieli = }}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Julkunen, Seppo| Nimeke = Suomen ja Saksan keskinäisten suhteiden myytit ja todellisuus| Vuosi =1991 | Kappale = | Sivu = | Selite = Teoksessa "Talvisodasta jatkosotaan", toim. Jarl Kronlund | Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija = Suomen sotahistorian komissio ry & Gummerus| TunnisteIsbn = ISBN 952-90-3091-6| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 18.1.2009|Kieli = }}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Junila, Marianne | Nimeke = Kotirintaman aseveljeyttä| Vuosi = 2000| Kappale = | Sivu =| Selite = Väitöskirja/Oulun yo.| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija =Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS|Tunniste Isbn = ISBN 951-746-216-6| www =http://www.lib.helsinki.fi/elektra/junila.html | www-teksti =Elektra-aineisto, maksullinen | Tiedostomuoto = pdf| Viitattu = 18.1.2009| Kieli = }}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Lappalainen, Niilo| Nimeke = Aselevon jälkeen | Vuosi = 1997| Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY| TunnisteIsbn = ISBN 951-0-21813-8 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 7.7.2008| Kieli = }}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Metzger, Hans| Nimeke = Kolmannen valtakunnan edustajana talvisodan Suomessa| Vuosi = 1984| Kappale = | Sivu = 281-283| Selite = |Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija =Otava | TunnisteIsbn = ISBN 9511-08011-3| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 19.10.2008|Kieli = }}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Uola, Mikko | Nimeke = Petsamo 1939-1944| Vuosi = 2012| Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Minerva Kustannus Oy | TunnisteIsbn = ISBN 978-952-492-661-4| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 7.10.2012 | Kieli = }}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Valtonen, Hannu| Nimeke = Luftwaffen pohjoinen sivusta. Saksan ilmavoimat Suomessa ja Pohjois-Norjassa 1941-1944| Vuosi =1997| Kappale = | Sivu = | Selite = Keski-Suomen ilmailumuseon julkaisuja 6| Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija =Gummerus| TunnisteIsbn = ISBN 951-95688-5-9| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 26.1.2009|Kieli = }}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Vehviläinen, Olli| Nimeke = Suomen tie Saksan sateenvarjon suojaan| Vuosi =1991 | Kappale = | Sivu = | Selite = Teoksessa "Talvisodasta jatkosotaan", toim. Jarl Kronlund | Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija = Suomen sotahistorian komissio ry & Gummerus| TunnisteIsbn = ISBN 952-90-3091-6| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 18.1.2009|Kieli = }}

* {{Kirjaviite|Nimeke=Radio sodissamme 1939-1945|Tekijä=Vihonen, Lasse|Julkaisija=Suomen Kirjallisuuden Seura|Vuosi=2010|Tunniste=ISBN Isbn =978-952-222-224-4|Viitattu=20.8.2012|Julkaisupaikka=Porvoo}}