Wikipedia

Ero sivun ”Sukellusvene Vesikko” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p w
MsaynevirtaBOT (keskustelu | muokkaukset)
13 545 muokkausta
p kuvakoon määr pois, -w using AWB
Rivi 1:
{| cellpadding="2" cellspacing="0" style="margin-left: 0.5em; margin-bottom: 0.5em; border:3px solid Navy; width:280px; font-size:90%; font-family:Arial,Helvetica" align="right"
 
! style="background: Navy; color: white; text-align:center;" colspan=3 | Sukellusvene VESIKKO<br />Crichton-Vulcan CV707 (U-2A)
|-
|colspan="3" align="center"|
|-
|colspan="3" align="center"|[[kuvaTiedosto:Vesikkoa.jpg|268px|Sukellusvene Vesikko Suomenlinnassa]]
|-
|Alustyyppi||U-2A –luokan sukellusvene||
Rivi 13:
|Telakka||[[Crichton-Vulcan]], Turku||
|-
|Tilattu||[[1. elokuuta|1.8.]][[1931]]||
|-
|Vesillelasku||[[10. toukokuuta|10.5.]][[1933]]||
|-
|Käyttöönotto||[[30. huhtikuuta|30.4.]][[1934]]||
|-
|Käytöstä poistuminen||1944 (museoitu 1973)||
Rivi 34:
|Syväys||5,0 m||
|-
|Nopeus||13 / 8 &nbsp;solmua (pinnalla/sukelluksessa)||
|-
|Toimintamatka||1&nbsp;300&nbsp;[[meripeninkulma|mpk]] (2&nbsp;400&nbsp;[[metri|km]]) (10&nbsp;solmua) pinnalla / 40&nbsp;mpk (74&nbsp;km) (4&nbsp;solmua) sukelluksessa||
|-
|Maksimisyvyys||100 m||
Rivi 45:
! style="background: Navy; color: white; text-align:center;" colspan=3 | Voimanlähde
|-
|Dieselmoottorit||2 &nbsp;× [[MWM]]||
|-
|Sähkömoottorit||2 &nbsp;× [[Siemens (yritys)|Siemens]]||
|-
|Teho||Diesel 700 &nbsp;hv (520&nbsp;kW) / sähkö 360 &nbsp;hv (270&nbsp;kW)||
|-
 
Rivi 65:
! style="background: Navy; color: white; text-align:center;" colspan=3 | Muu varustus
|-
|Kuuntelulaitteisto||Atlas Werke<br />2 &nbsp;× 6 mikrofonia||
|-
|Dieseltankki||9,6 t||
Rivi 74:
{{coord|60|08|33.14|N|24|59|22.52|E|region:FI_type:landmark_source:enwiki|display=title}}
 
'''Vesikko''' on Vesikko-luokan [[sukellusvene]], joka laskettiin vesille [[10. toukokuuta]] [[1933]] [[Crichton-Vulcan]]in telakalla [[Turku|Turussa]]. Vuoteen [[1936]] asti veneen nimenä oli vain sen valmistustunnus CV 707. [[Alankomaat|Hollanti]]lainen [[Ingenieurskantoor voor Scheepsbouw]] -insinööritoimisto oli tilannut aluksen Crichton-Vulcanilta lokakuussa [[1930]] kaupallisena sukellusveneprototyyppinä. Suomen valtio osti sen vuonna 1936, ja se sai nimen ''Vesikko''.<ref name=Manninen>Antti Manninen, Vesikon ruostunut köli uusitaan, Helsingin Sanomat 19.11.2011 sivu A 20</ref>
 
==Vesikon historia==
Rivi 93:
 
===Lunastusoikeudella Suomen merivoimille===
Suomen puolustusministeriön ja Crichton-Vulcanin välisessä sopimuksessa Suomella oli veneen osto-optio vuoteen 1937 asti, ja [[Suomen valtio]] otti aluksen käyttöönsä syksyllä 1934 ja purjehti sillä kauden [[1935]]. Kun eduskunta hyväksyi hankinnan, alus liitettiin vuonna 1936 ''Vesikko''-nimisenä Suomen laivastoon. [[Talvisota|Talvisodan]] aikana ''Vesikko'' partioi joulukuussa [[1939]] Suomenlahdella.
 
===Toiminta sota-aikana===
Yleisen liikekannallepanon yhteydessä lokakuussa [[1939]] ''Vesikko'', ''Vesihiisi'' ja ''Saukko'' määrättiin valvontatehtäviin läntiselle Suomenlahdelle. [[Talvisota|Talvisodan]] sytyttyä ''Vesikko'' partioi aluksi [[Hanko|Hangon]] edustalla. [[18. joulukuuta]] se määrättiin siirtymään [[Viipurinlahti|Viipurinlahdelle]] [[Koivisto (Leningradin alue)|Koivistoon]], missä oli käynnissä taistelu Saarenpään linnakkeen ja kahden neuvostoliittolaisen taistelulaivan välillä. ''Vesikon'' saapuessa Viipurinlahdelle seuraavana iltana taistelu oli kuitenkin jo päättynyt. Kova pakkanen vaikeutti sukellusvenetoimintaa, ja ''Vesikko'' palasi [[22. joulukuuta]] telakalle Helsinkiin, mihin päättyi sen osallistuminen talvisotaan.
 
[[FileTiedosto:Vesikko surfacing.jpg|thumbpienoiskuva|''Vesikko'' nousemassa pintaan elokuussa 1941.]]
 
Kesäkuussa [[1941]] sukellusveneet ottivat jälleen taisteluvarustuksen ja siirtyivät valmiusasemiin Suomenlahdelle. ''Vesikon'' tukeutumispaikaksi määrättiin [[Vahterpää]] [[Loviisa]]n edustalla. [[Jatkosota|Jatkosodan]] puhjettua [[25. kesäkuuta]] kaikki veneet määrättiin partiointitehtäviin itäiselle Suomenlahdelle. [[3. heinäkuuta]] [[1941]] ''Vesikko'' upotti [[Suursaari|Suursaaren]] itäpuolella neuvostoliittolaisen kauppalaiva<ref name=Manninen/> ''Vyborgin'' torpedoimalla sen 700 metrin etäisyydeltä. Kahdesta ammutusta torpedosta jälkimmäinen meni ohi, mutta ensin laukaistu osui laivan peräosaan, mikä aiheutti sen uppoamisen. Kolme neuvostoliittolaista vartiomoottorivenettä aloitti ''Vesikon'' takaa-ajon ja yritti tuhota sen syvyyspommeilla, mutta ''Vesikko'' pääsi vahingoittumattomana takaisin tukikohtaansa Vahterpäähän.
 
Neuvostoliittolaisessa historiankirjoituksessa ''Vyborgin'' upotusta vähäteltiin ja väitettiin, että ''Vyborgia'' vastaan hyökkäsi yhtä aikaa useita sukellusveneitä ja saksalaisia vesilentokoneita ja että torpedoja ammuttiin toistakymmentä.<ref>Kijanen: ''Sukellushälytys - Suomalaiset sukellusveneet sodan ja rauhan toimissa; Laivastolehti 1977. ISBN 951-95457-0-0 (nid.), s. 212''</ref>
 
Loppuvuoden [[1941]] ''Vesikko'' operoi Helsingistä käsin ja teki kolme partiointimatkaa [[Viro]]n rannikolle. Purjehduskaudella [[1942]] alus suoritti saattuepalvelusta [[Ahvenanmeri|Ahvenanmerellä]] ja sukellusvene-etsintöjä Helsingin edustalla.
 
Kesäkuun alussa [[1944]] ''Vesikko'' suojasi evakuointikuljetuksia Karjalankannaksella. Suomen ja Neuvostoliiton aselevon jälkeen se määrättiin [[19. syyskuuta]] [[1944]] palaamaan satamaan. Merivoimien sota-aluksena ''Vesikko'' purjehti viimeisen kerran joulukuussa 1944.
 
''Vesikon'' päälliköinä sodan aikana toimivat luutnantti Kauko Pekkanen (1939), kapteeniluutnantti Olavi Aittola (1940 ja 1941), kapteeniluutnantti Antti Leino (1942), kapteeniluutnantti Pentti Airaksinen (1942), kapteeniluutnantti Eero Pakkala (1943), kapteeniluutnantti Olavi Syrjänen (1943) ja kapteeniluutnantti Lauri Parma (1944).
 
===Rauhansopimuksen kieltämänä museokäyttöön===
[[KuvaTiedosto:Vesikko suomenlinnassa talvella.jpg|thumbpienoiskuva|left|300pxvasen|''Vesikko'' on Suomenlinnassa museona.]]
Tammikuussa [[1945]] liittoutuneiden valvontakomissio määräsi suomalaiset sukellusveneet riisuttaviksi aseistaan. [[Pariisin rauha (1947)|Pariisin rauhansopimus]] [[1947]] kielsi Suomen puolustusvoimilta sukellusveneiden omistamisen. Sukellusveneet ''[[Vetehinen (sukellusvene)|Vetehinen]]'', ''[[Sukellusvene Vesihiisi|Vesihiisi]]'', ''[[Iku-Turso (sukellusvene)|Iku-Turso]]'' ja ''[[Saukko (sukellusvene)|Saukko]]'' myytiin vuonna [[1953]] [[Belgia]]an metalliromuksi. ''Vesikko'' kuitenkin säästettiin, koska puolustusvoimissa toivottiin, että rauhansopimuksen ehtoja voitaisiin tulevaisuudessa lieventää ja Vesikkoa käyttää koulutusveneenä. Veneen säilytyspaikkana toimi [[Valmet|Valmet Oy:n]] telakka Helsingin [[Katajanokka|Katajanokalla]], josta sen siirtoon ryhdyttiin vuonna 1963.<ref name=Manninen/>
 
Kirkkonummen [[Upinniemen varuskunta|Upinniemessä]] (entinen Helsingin Laivastoasema) [[Suomenlahden meripuolustusalue]]ella on neljä kasarmia, jotka on nimetty ''Vetehisen'', ''Vesihiiden'', ''Iku-Turson'' ja ''Saukon'' mukaan.
 
[[Tiedosto:Sukellusveneestä.jpg|thumb|250pxpienoiskuva|''Vesikon'' torpedoputkia.]]
Vuonna [[1959]] merivoimat päätti myydä ''Vesikon'', koska rauhansopimukseen ei ollut saatu lievennyksiä ja koska Valmet valitti sukellusveneen säilyttämisen haittaavan sen telakkatoimintaa. Silloisen Sotahistoriallisen Tutkimuslaitoksen ja entisten sukellusveneupseerien aktiivisuuden ansiosta myynti kuitenkin peruttiin, ja ''Vesikko'' luovutettiin [[Sotamuseo]]lle.<ref name=Manninen/>
 
Sotamuseo siirrätti Vesikon [[Suomenlinna]]n [[Susisaari|Susisaareen]] Tykistölahden rannalle ja entisöi sen alkuperäiseen asuunsa. Entisöintityöt kestivät yli vuosikymmenen ja olivat poikkeuksellisen työläät, sillä suuri osa veneen kalustosta ja varusteista oli sodan jälkeen purettu ja otettu muuhun käyttöön. Lisäksi vene oli joutunut Valmetin telakalla ilkivallan kohteeksi. Lahjoitusvaroilla ja vapaaehtoistyöllä entisöinti saatiin kuitenkin vietyä päätökseen, ja se avattiin museoksi Suomen merivoimien vuosipäivänä [[9. heinäkuuta]] [[1973]].<ref name=Manninen/>
 
==Kunnostustyöt==
Rivi 126:
Kunnostusten aluksi uusittiin Vesikon meressä puhki ruostunut köli, maalattiin ulkopinnat ja uusittiin lankuilla päällystetty kansi. Koneet ja sähkölaitteet huollettiin, ja esimerkiksi puhetorvet uusittiin osittain. Kunnostuksen rahoitustilanne on hyvä, sillä Vesikko on suosituin Sotamuseon käyntikohde. Korjaustöihin kului 3-4 vuoden pääsylipputulot.<ref name=Manninen/>
 
Keväällä 2013 päätökseen saadussa kunnostuksessa aluksen pintaosat saivat vuoden 1943 maalauskaavion mukaisen värityksen. Peruskorjaus maksoi 400 &nbsp;000 euroa, jonka kustannuksissa avusti Maanpuolustuskorkeakoulu.<ref>[http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/vesikko_sai_omat_varinsa_takaisin/?ref=tf_iOKboksi_news_p4 Vesikko sai omat värinsä takaisin], Metro, 7.5.2013</ref>
 
== Lähteet ==
Rivi 134:
* Markku Melkko, ''Suomen sukellusveneet'', Minerva, 2008 ISBN 978-952-492-208-1
* Markku Melkko, ''Sukellusvene Vesikko = The submarine "Vesikko"'', 2. täyd. p. Sotamuseo, 1999 Sarja: Sotamuseon julkaisuja, 1239-551X; 2/1999 ISBN 951-25-1034-0
*{{Kirjaviite | Tekijä= Forsén, Björn & Forsén, Annette | Nimeke= Saksan ja Suomen salainen sukellusveneyhteistyö | Julkaisija= WSOY| Vuosi=1999 | Tunniste=ISBNIsbn =951-0-24029-X }}
*{{Kirjaviite | Tekijä= Merensilta, Timo | Nimeke= Vesikko – Suomenlahden hiljainen vartija | Julkaisija= Hobby-Kustannus Oy| Vuosi=2009 | Tunniste=ISBNIsbn =978-952-5334-07-4 }}
 
== Aiheesta muualla ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukellusvene_Vesikko”