Ero sivun ”Hjalmar Siilasvuo” versioiden välillä

Heti talvisodan alkaessa oli [[Kuhmon taistelut|Kuhmoon]] hyökännyt [[Neuvostoliiton 54. divisioona]], joka oli koottu paljolti [[Vienan Karjala|vienankarjalaisista]]. Sen tavoitteena oli ensin [[Kuhmo]], sitten [[Sotkamo]] ja edelleen [[Kajaani]] ja Oulu, joka oli myös Suomussalmelle hyökänneiden divisioonien tavoitteena. Divisioonan hyökkäys pysäytettiin Kuhmon kirkonkylän eteläpuolelle, Jyrkänkoskelle. Suomussalmen taistelujen ratkettua Siilasvuo sai seuraavaksi tehtäväkseen lyödä myös tämän divisioonan. Siilasvuon 9. divisioona saikin saarrettua vihollisen, ja paloiteltua sen joukot useaan [[motti]]in. 54. divisioonalla oli kuitenkin ollut aikaa ja kykyä kaivautua maahan, ja se puolustautui hyvin sitkeästi, eikä kaikkia motteja kyetty laukaisemaan. Puna-armeija yritti myös päästä saarretun divisioonan avuksi. Helmikuussa Dolinin hiihtoprikaati pyrki apuun metsien kautta, mutta metsiin se myös tuhottiin. Neuvostoliitosta tulevan tien suunnasta apuun pyrkivät vahvat joukot, muun muassa 44. divisioonan kolmas rykmentti. Täällä puna-armeija pystyi myös käyttämään ylivoimaista tykistöään, jonka merkitys jäi muuten Kainuun talvisodassa suhteellisen vähäiseksi. Suomalaiset torjuivat nämä hyökkäykset Löytövaarassa ja Kilpelänkankaalla, jossa tykistötulen jäljet näkyvät maastossa vielä vuonna 2006. Taistelut Kuhmossa jatkuivat [[Moskovan rauhansopimus (1940)|Moskovan rauhaan]] saakka, joskin Siilasvuon mukaan taistelu olisi ratkaistu voitoksi, jos rauhaa olisi viivytetty parilla päivällä.

 

 

== Jatkosota ==