Ero sivun ”Keynesiläinen taloustiede” versioiden välillä

'''Keynesiläinen taloustiede''' on [[taloustiede|taloustieteen]] haara, joka lähtee kokonaiskysynnän vähyydestä syynä [[taantuma|taantumiin]]. Sen mukaan valtion tulee lisätä kysyntää tasoittaakseen suhdannevaihtelua ja saadakseen talouden uudelleen käyntiin. [[John Maynard Keynes]] esitti teoriansa perusteet vuonna 1936 julkaistussa teoksessa ''Työllisyys, korko ja raha'' (engl. ''The General Theory of Employment, Interest and Money''). Keynesiläisen taloustieteen voidaan katsoa kannattavan [[sekatalous|sekataloutta]] ja olevan keskitie [[laissez-faire]]-kapitalismin ja [[sosialismi]]n välillä. Keynesiläiselle talousteorialle vastakkaisia suuntauksia ovat [[uusklassinen taloustiede]] ja [[monetaristinen taloustiede]], jotka yrittivät syrjäyttää keynesiläisen ajattelun 1970-luvulla. Tämä jäi kuitenkin yritykseksi ja suurin osa nyky[[Taloustieteilijä|taloustieteilijöistä]]nykytaloustieteilijöistä pitääkin itseään Uuskeynesiläisinä.

Keynesin talousteorian perusteesi oli, että [[uusklassinen taloustiede]] on erityistapaus tilanteessa, jossa vallitsee täystyöllisyys. [[Markkinat (taloustiede)|Markkinoiden]] toiminta on Keynesin mukaan kaukana [[täydellinen kilpailu|täydellisestä]] mm. markkinapaniikkien (New Yorkin pörssiromahdus 1929) ja markkinapsykologisten tekijöiden johdosta, jonka vuoksi taloudessa esiintyvää suhdannevaihtelua tulee tasoittaa. Tällöin taantumia voidaan tasoittaa ja vähentää [[työttömyys|työttömyyttä]]. Uusklassisen talousteorian (Hayek) mukaan valtion kulutuksen merkittävilläkään lisäyksillä (esim. kasvaneet julkiset [[Investointi|investoinni]]tinvestoinnit [[infrastruktuuri]]ininfrastruktuuriin - "[[Bitti|bitte]]ihinbitteihin ja tie[[bitumi]]intiebitumiin") ei ole pysyviä kasvuvaikutuksia kokonaiselintasoon edes pitkällä aikavälillä. Keynes sen sijaan korosti, että työttömyys ei ole vapaaehtoista, vaan merkittävä osa työttömästä työvoimasta olisi valmis töihin, mikäli sellaista löytyisi.