Ero sivun ”Ukrainan unkarilaiset” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 25:
 
==Historia==
Nykyinen Taka-Karpatian alue kuului [[Unkarin kuningaskunta|Unkarin kuningaskunnan]] yhteyteen lähes tuhannen vuoden ajan, kunnes se liitettiin [[Eduard Beneš]]in johtamaan [[Tšekkoslovakia]]an [[Pariisin rauhankonferenssi]]ssa vuonna 1919. [[Karpaatto-Rutenia]] sai taattuntaatun autonomian maan perustuslaissa ja unkarilaisten asemaa Tšekkoslovakian kaudella on pidetty melko hyvänä. Kun [[Natsi-Saksa|Saksa]] alkoi pirstoa Tšekkoslovakiaa [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] kynnyksellä alueen unkarilainen eteläosa palautettiin Unkarille [[Wienin ensimmäinen välitystuomio|Wienin välitystuomion]] perusteella marraskuussa 1938. 15. maaliskuuta 1939 Unkari miehitti myös alueen muut osat. Toisen maailmansodan kuluessa Saksa [[Operaatio Margarethe|miehitti Unkarin]] ja Karpaatto-Rutenian maaliskuussa 1944. Vielä saman vuoden aikana alueen valtasivat [[Neuvostoliitto|neuvostojoukot]]. [[Užgorod]] kukistui lokakuussa 1944. Alue oli neuvostovalloituksen jälkeen venäläisten ja tšekkien kaksoishallinnassa. Koska unkarilaisia pidettiin vallanpitäjien kannalta epäluotettavina, noin 45&nbsp;000 paikallista unkarilaista pakkosiirettiin Neuvostoliiton vankileireille ja heistä noin puolet sai surmansa. Valta alueella keskittyi lopulta Transkarpatian kommunistipuolueelle, joka päätti alueen liittymisestä Neuvostoliittoon 19. marraskuuta 1944. Viikkoa myöhemmin alue julistettiin osaksi [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Neuvosto-Ukrainaa]]. Lopullinen aluesiirros Neuvostoliitolle Tšekkoslovakialta tapahtui kesäkuussa 1945.<ref name="unkari">{{Kirjaviite | Tekijä = Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen | Nimeke = Unkari - Maa, kansa, historia | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 325–328 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste =ISBN 951-746-252-2 }}</ref>
 
Osana Ukrainan sosialistista neuvostotasavaltaa Karpaatto-Ruteniasta tuli [[Taka-Karpatian alue|Transkarpatian lääni]]. Alue oli Neuvostoliiton hyvin tiukasti vartioitua ja eristettyä raja-aluetta. Aluetta pyrittiin venäläistämään ja toimiin kuuluivat esimerkiksi väestönsiirrot ja unkarinkielisten paikannimien muuttaminen venäjänkieliseksi. Toimista kärsivät myös alueen ukrainalaiset ja [[ruteenit]], mutta unkarilaisten asema oli erityisen huono. Vain 7% puolueen jäsenistä ja 3% hallinnon luottamusmihistä oli unkarilaisia. Vuoteen 1953 saakka kouluissa ei järjestetty lainkaan unkarin kielen opetusta ja unkarilaiset kulttuurijärjestöt olivat kiellettyjä vuoteen 1969 saakka. Unkarilaisten kirkkoja suljettiin, pappeja karkotettiin ja kirkkojen omaisuutta takavarikoitiin. Näistä kaikista toimista huolimatta unkarilaisten assimiloituminen muuhun väestöön etenkin nalueen maaseudulla oli suhteellisen vähäistä. Unkarilaisten asema alkoi parantua [[Josif Stalin|Stalinin]] kuoleman jälkeen. Unkarilainen kouluverkosto ja kirjallisuus alkoi vähitellen elpyä. Unkarin kielen opetus yliopistoissa alkoi jälleen 1970-luvulla ja samalla alkoi myös riippumattoman unkarinkielisen lehden toimittaminen. [[Mihail Gorbatšov]]in ajan ''[[glasnost]]'' vauhditti kehitystä edelleen. Matkustusmahdollisuudet ja kulttuuriyhteydet Unkariin paranivat. Vuonna 1989 perustettiin Subkarpatian unkarilaisen kulttuurin liitto eli HCAS. HCAS sai nimittää edustajia parlamenttiin vuonna 1990 ja sen jäseniä valittiin myös paikalliskomiteoihin ja kaupunkien hallintoelimiin. Unkarinkielisten koulujen ja päiväkotien määrä lisääntyi HCAS:n tuella ja kouluissa alettiin opettaa nyt myös Unkarin historiaa. Unkarinkielisiä paikan- ja kadunnimiä palautettiin ennalleen.<ref name="unkari" />