Ero sivun ”Muinais-Päijänne” versioiden välillä

Samaan aikaan Muinais-Saimaan lasku-uoma muinaiseen Pohjanlahteen alkoi epätasaisesta maankohoamisesta johtuen madaltua. Kun lasku-uoma lopulta kuivui, tulvi Saimaa [[Pielavesi|Pielavedellä]] olevan laskukynnyksen yli ja sinne syntyi uusi lasku-uoma Päijänteeseen. Saimaan vedet laskivat Päijänteen kautta Perämereen noin 200 vuotta. Maankohoamisen epätasaisuus oli aiheuttanut myös Muinais-Päijänteellä laskukynnyksen madaltumisen ja Päijänne alkoi tulvia nostaen vedenpintansa Saimaan tasolle. Kun vedenpinnat olivat tasaantuneet molemmissa järvissä noin 7&nbsp;100 vuotta sitten (BP, 6000 eaa.<ref name=calpal/> tai 7&nbsp;500–7&nbsp;000 vuotta sitten (BP)<ref name=hakulinen_16/>), oli Pielavedelle syntynyt virtaava salmi. Näin muinaiset Päijänne ja Saimaa muodostivat yhdessä Suomen luonnonhistorian suurimman järven. Tätä kutsutaan [[Sisä-Suomen suurjärvi|Sisä-Suomen suurjärveksi]]. Tämä lyhyt vaihe päättyi, kun Päijänteen eteläpäässä kohonnut vedenpinta ylitti sitä padonneen [[Heinolanharju]]n kuluttaen sen pehmeään maaperään syvän uoman noin 6&nbsp;900 vuotta sitten (BP, 5800 eaa.<ref name=calpal/> tai 7&nbsp;000 vuotta sitten (BP)<ref name=hakulinen_16/>). Tällöin Pielaveden salmi muuttui taas lasku-uomaksi. Heinolanharjulta vedet virtasivat alkuksi niin sanottua Räävelin reittiä pitkin Vuohijärveen, sieltä Pyhäjärveen ja sitten nykyistä reittiä pitkin meteen. Noin 3000 vuotta sitten, maankohoamisen ja järvialtaan kallistumisesta johtuen, puhkesi vielä yksi poikittaisharju, jolloin syntyivät Vuolenkoski ja Mankalankosket. Mankalankoskelta veden laskivat Pyhäjärveen.<ref name=jantunen/><ref name=rainio/><ref name=siiriainen/><ref name=mikroliitti/><ref name=ymparisto/>