MetallistenEnsimmäiset tunnetut painokäyttöön tarkoitetut [[Kirjake|irtokirjaintenirtokirjakkeet]] käyttövalmisti kiinalainen [[Bi Sheng]] noin vuonna 1040. Hän valmisti irtokirjakkeensa poltetusta savesta. Vuonna 1298 Wang Zhen keksi puiset irtokirjakkeet. Myöhemmin irtokirjakkeita alettiin valmistaa Kiinassa myös metallista kuten kuparista, pronssista, raudasta ja tinasta. Ensimmäinen korealainen irtokirjakkeilla painettu kirja on vuodelta 1377. Puukaiverrus säilyi Kiinassa ja Koreassa kuitenkin pitkään suosituimpana painopintana näissä maissa käytettyjen monimerkkisten kirjoitusjärjestelmien vuoksi.<ref>Gardberg levisi2011, s. 29–30.</ref> Eurooppaan irtokirjakkeiden käyttö levisi luultavasti Lähi-idän kautta Kiinasta.<ref name=bulliet-427>Richard W. Bulliet (1987), "[http://www.ghazali.org/articles/jaos107-3-1987-rwb.pdf Medieval Arabic Tarsh: A Forgotten Chapter in the History of Printing]". ''Journal of the American Oriental Society'' '''107''' (3), p. 427-438.</ref> Niiden keksijäksi mainitaan [[Huanggang]]issa syntynyt [[Bi Sheng]] (990–1051).<ref name="ChinaTravel">{{Verkkoviite | osoite =http://www.chinatravel.com/huanggang-travel/ | nimeke =Huanggang Overview| selite = | julkaisija = chinatravel.com| viitattu =17.6.2015 | kieli ={{en}} }}</ref> Bi Shengin keksintö syntyi 1041–1048 jaa. ja hänen painolaitteessa käytetyt kirjasimet oli valmistettu kiinalaisesta posliinista.
