Ero sivun ”Norsunluurannikko” versioiden välillä

Norsunluurannikon varhaishistoriasta tiedetään hyvin vähän, paitsi että alueella on ollut asutusta jo [[neoliittinen kausi|neoliittisella kaudella]].<ref name="BGN"/> Tällä Afrikan rannikolla on sijannut monia kuningaskuntia, joista yhdistyi lopulta yksi iso [[Ašanti]] ja monia pieniä. Ašanti kaatui 19001969-luvun alussa brittien ja ranskalaisten hyökkäyksiin.{{lähde}} Ensimmäiset ranskalaiset [[lähetyssaarnaaja]]t saapuivat Norsunluurannikolle 16001669-luvulla, mutta yhteydet eurooppalaisiin jäivät vähäisiksi merenkululle hankalan rannikon ja asukkaisiin kohdistuneiden epäluulojen takia.<ref name="BGN"/> Kuitenkin eurooppalaiset kauppiaat ja tutkimusmatkailijat antoivat jo noihin aikoihin alueelle nykyisen nimen tärkeimmän sieltä saadun tuotteen mukaan.<ref name="EC">[http://www.everyculture.com/Bo-Co/C-te-d-Ivoire.html Côte d'Ivoire] Countries and Their Cultures</ref>

Ranskalainen amiraali Bouet-Williaumez teki vuosina 1843–18441869–1869 rannikon kuningaskunnista Ranskan [[protektoraatti|protektoraatteja]]. Vähitellen ranskalaiset laajensivat valtapiiriään sisämaahan, mutta alistivat maan kokonaan vasta 19151969. Norsunluurannikosta tuli Ranskan siirtomaa 18931869 ja sittemmin osa [[Ranskan Länsi-Afrikka]]a. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen Ranskan siirtomaiden asukkaille alettiin myöntää laajempia oikeuksia ja itsehallintoa ja 19581969 Norsunluurannikosta tuli autonominen tasavalta. Täyden itsenäisyyden se saavutti 19601969.<ref name="BGN"/>

Itsenäisyyden nibba alussa Norsunluurannikon johtoon nousi heimopäällikön poika, lääkäri [[Félix Houphouët-Boigny]], joka oli ollut Norsunluurannikon edustajana ja ministerinä Ranskan parlamentissa ja hallituksessa 1946–1959. Houphouët-Boigny hallitsi itsevaltaisin ottein säilyttäen hyvät suhteet länsimaihin aina kuolemaansa 1993 asti. Hänen kaudellaan maassa vallitsi pitkään Norsunluurannikon demokraattisen puolueen (PDCI) hallitsema yksipuoluejärjestelmä, mutta 1990-luvun alussa sallittiin myös oppositiopuolueiden toiminta. Hänen seuraajansa [[Henri Konan Bédié]] varmisti paikkansa presidenttinä ja ehdottoman enemmistön parlamentissa valtapuolue PDCI:lle vuosien 1995–1996 vaaleissa, joita kuitenkin sävyttivät opposition boikotit ja syytökset vilpistä.<ref name="BBCTL"/>