Ero sivun ”Pekka Tiilikainen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
kh |
||
Rivi 9:
[[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana Tiilikainen työskenteli toimittajana [[Itä-Karjala]]an perustetussa [[Aunuksen Radio]]ssa sekä sotareportterina rintamalla. Hän sai jalkaansa kranaatinsirpaleen ja joutui useisiin leikkauksiin, mikä oli osasyynä uintiuran loppumiseen. Toisena syynä oli ikääntyminen, sillä hän oli päättänyt, että aktiiviura kestäisi korkeintaan viisi vuotta. Sodan jälkeen Tiilikainen toimi alkuperäisen [[Metsäradio]]n ensimmäisenä juontajana. Vuonna 1951 hänelle koitui omien sanojensa mukaan uransa raskain urakka, kun hän selosti marsalkka [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|C. G. E. Mannerheimin]] hautajaiset radiossa. Tiilikainen purskahti itkuun kesken juonnon.
Tiilikainen oli jo vuonna 1939 kouluttanut Yleisradion toimeksiannosta neljäkymmentä urheilutoimittajaa [[Kesäolympialaiset 1940|vuoden 1940 Helsingin olympialaisia]] varten. Olympialaiset siirtyivät sodan vuoksi [[Kesäolympialaiset 1952|vuoteen 1952]], mutta samat neljäkymmentä toimittajaa olivat edelleen valmiina palvelukseen. Tekniset vaatimukset olivat kuitenkin muuttuneet vuosikymmenessä, joten Tiilikainen joutui kokoamaan paljon enemmän toimituskuntaa. Pelkästään [[maraton]]ia varten tarvittiin kymmeniä reporttereita pitkin juoksureittiä. Joka puolelta Suomea haalittiin Helsinkiin kaikki saatavilla olevat teknikot, jotka vähänkään tunsivat radiotekniikkaa. Tiilikaiselle itselleen olympialaiset merkitsivät läpimurtoa, sillä pääkuuluttaja Martti Jukola sairastui vakavasti ja
Vuonna 1957 Tiilikainen duetoi [[Reino Helismaa]]n kanssa humoristisessa kuplettikappaleessa ”Älkää ampuko pianistia”.
| |||