Ero sivun ”Uralilaiset kielet” versioiden välillä

 

[[Tapani Salminen|Tapani Salmisen]] esittämässä latteassa sukupuussa (kampamallissa) kiistattomien alimman tason kantakielten (kantasaame, kantasuomi, kantamordva jne.) ja kantauralin väliin ei rekonstruoitaisi mitään välikantakielitasoja. [[Ulla-Maija Kulonen|Ulla-Maija Kulosen]] ”sukupensas”-malli<ref>Kulonen, Ulla-Maija 2002: Kielitiede ja Suomen väestön juuret. (Toim. Riho Grünthal) ''Ennen, muinoin: miten menneisyyttämme tutkitaan.'' Tietolipas 180. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/hum/kulonen102-116.pdf</ref> edustaa kompromissiratkaisua vanhan monitasoisen sukupuun ja liiasta latteudesta syytetyn kampamaisen sukupuun välillä, sillä siinä hyväksytään neljä perinteisen mallin seitsemästä välikantakielestä (suomalais-permiläinen kantakieli, suomalais-saamelainen kantakieli, kantaugri ja kantaobinugri). [[Jaakko Häkkinen|Jaakko Häkkisen]] mallissa hyväksyttiin alun perin viisi välikantakieltä, mutta ryhmittely poikkesi melkoisesti perinteisestä (obinugrilaisen ja suomalais-permiläisen kantakielen lisäksi myös ugrilais-samojedilainen, marilais-permiläinen ja suomalais-mordvalainen kantakieli). Häkkisen mallin uudemmassa versiossa kantauralin oletetaan jakautuneen kolmeen kantakieleen: länsiuralilaiseen (kantasaame, kantasuomi ja mordva), keskiuralilaiseen (mari ja kantapermi) ja itäuralilaiseen (kantaugri ja kantasamojedi). Alemman tason välikantakielinä mainitaan myös mordvalais-suomalainen ja mansilais-unkarilainen kantakieli.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Parpola, Asko | Otsikko = Formation of the Indo-European and Uralic (Finno-Ugric) language families in the light of archaeology: Revised and integrated ‘total’ correlations | Julkaisu = A Linguistic Map of Prehistoric Northern Europe. | Numero = Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 266 | Sivut = 169 | Tunniste = ISBN 978-952-5667-43-1 | www = http://www.sgr.fi/sust/sust266/sust266_parpola.pdf | Viitattu = 19.5.2017 | Kieli = {{en}}}}</ref>

 

Vanhoja nimityksiä voidaan edelleen käyttää viittaamaan maantieteellisesti määriteltyihin kieliryhmiin, ilman että oletetaan näille yhteistä kantakieltä. Niinpä voidaan puhua [[suomalais-ugrilaiset kielet|suomalais-ugrilaisista]], [[suomalais-permiläiset kielet|suomalais-permiläisistä]], [[suomalais-volgalaiset kielet|suomalais-volgalaisista]], [[volgalaiset kielet|volgalaisista]], [[suomalais-saamelaiset kielet|suomalais-saamelaisista]], [[ugrilaiset kielet|ugrilaisista]] ja [[obinugrilaiset kielet|obinugrilaisista]] kielistä silloin kun on tarpeen erottaa nämä kielikunnan kokonaisuudesta.