Ero sivun ”Pohjois-Jemenin sisällissota” versioiden välillä

Ahmad kuoli 19. syyskuuta 1962, ja valtaan nousi hänen poikansa Muhammad al-Badr. Badr armahti kaikki isänsä aikana pidätetyt poliittiset vangit, mikä ei kuitenkaan riittänyt hävittämään kuningaskuntaan liittynyttä epäluottamusta. 27. syyskuuta 1962 kuninkaallista vartiostoa komentanut [[Abdullah al-Sallal]] aloitti vallankaappauksen [[Sanaa]]ssa. Vallankaappaajat julistivat [[Pohjois-Jemenin tasavalta|Pohjois-Jemenin tasavallan]] perustetuksi ja he piirittivät kuninkaan Dar al-Bashairin palatsin. Palatsin vartijat tekivät vastarintaa, joka mureni vasta seuraavana päivänä. Vallankaappaajat julistivat [[radio]]n välityksellä kuninkaan kuolleen, mutta todellisuudessa hänen oli onnistunut paeta myötämielisten heimojen luokse pohjoiseen. Pohjoisen zaidilaiset heimot asettuivat imaaminsa taakse, ja kuningasta tuki myös Jemenin naapurimaa ja toinen kuningaskunta [[Saudi-Arabia]]. Tasavaltalaiset saivat puolestaan apua Yhdistyneen arabitasavallan presidentti [[Gamal Abdel Nasser]]in hallinnolta. Yhdistynyt arabitasavalta ja Saudi-Arabia kilpailivat tuolloin vaikutusvallasta arabimaailmassa, ja Nasser toivoi voivansa palauttaa osan Yhdistynyt arabitasavallan arvovallasta, jota pidettiin menetettynä Yhdistyneen arabitasavallan hajoamisen jälkeen.<ref name="emew" />

 

 

Yhdistynyt arabitasavallan asevoimien suoritus­kyky Jemenissä osoittautui alhaiseksi. He tunsivat paikalliset olot huonosti, ja heiltä puuttuivat esimerkiksi tarkemmat kartat alueesta. Kuningasmielisten onnistui ottaa useita voittoja, ja tammikuussa 1964 he olivat piirittäneet Sanaan. Kansainvälisesti pelko sodan laajenemisesta Saudi-Arabian ja Yhdistynyt arabitasavallan väliseksi sodaksi kasvoi. Yhdistynyt arabitasavallan ilmavoimat olivat theneet ilmaiskuja Saudi-Arabian puolelle kuningasmielisten joukkoja vastaan [[Najran]]issa ja [[Jizan]]issa. [[Yhdysvallat]] ilmoitti puolustavansa Saudi-Arabiaa mahdolliselta egyptiläishyökkäykseltä, ja [[John F. Kennedy]]n hallinto myi Saudi-Arabialle esimerkiksi ilmapuolustusjärjestelmiä. Egyptin ajautuessa sotaan Israelia vastaan [[Kuuden päivän sota|kuuden päivän sodassa]] yksi sen tappioon vaikuttaneista tekijöistä oli se, että sen parhaimmistoon kuuluneet joukot oli sidottu Jemeniin. Molemmat osapuolet olivat lopulta valmiita sopimukseen Jemenissä. Vuonna 1969 sovittiin ulkomaalaisten joukkojen vetämisestä alueelta ja sopimuksella 14. huhtikuuta 1970 sovittiin tasavaltalaisen hallinnon luomisesta, jonka mukaan otettiin kuningasmielisiä. Muhammad al-Badr suostui lähtemään maanpakoon.<ref name="emew" />