Ero sivun ”Kabuki” versioiden välillä

Kabukin historia alkaa 1600-luvun alusta.<ref name="yle">{{Verkkoviite | Osoite = http://vintti.yle.fi/yle.fi/tv1/juttuarkisto/dokumentit/kiehtova-maailma-kabukin-mestarit.html | Nimeke = Kiehtova maailma: Kabukin mestarit | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = YLE Juttuarkisto | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 17.6.2019 }}</ref> Kabuki kirjoitetaan japaniksi 歌舞伎 ja merkit tarkoittavat laulua, tanssia ja taitoa. Ensimmäisenä kabukina on pidetty [[Izumo no Okuni]]n [[Kioto]]ssa vuonna 1603 esittämää eroottissävytteistä tanssia. Tanssi oli saanut vaikutteita jo aikaisemmasta perinteestä ja siihen kuului myös näytelmää ja laulamista. Kabukina tunnetuksi tullut tyyli sai nopeasti suosiota. Okuni perusti naisesiintyjien ryhmän ja noin kymmenen vuoden kuluessa kabuki oli levinnyt myös muualle Japaniin. Kabuki-näytelmät saattoivat kestää tuolloin koko päivän ja ne vetivät yleisöä kaikista yhteiskuntaluokista. Kabuki-näytelmiän ongelmallinen piirre oli siihen liittynyt prostituutio. Kabukin naisnäyttelijät, kuin naisrooleja näyttelevät miehetkin myivät eroottisia palveluja asiakkaille. Ajoittain esiintyi kahakoita naisista kilpailleiden [[rōnin]]ien ja [[samurait|samuraiden]] välillä. Lopulta vuonna 1629 [[bakufu]] päätti kieltää naisten kabukin (''onna kabuki'') esitykset. Kabuki alkoi sen sijaan keskittyä miesprostituoitujen kabukiin (''wakshū kabuki''). Myös tämä kabukin muoto kiellettiin myöhemmin, kun siihen liittyivätyliittyivät samat ongelmat, kuin naisten kabukiinkin. Kabuki jatkui yksinomaan miesten esittämänä kabukina, josta puuttui aikaisemman kabukin eroottinen yhteys (''yarō kabuki'').<ref name="leht1">Lehtonen 2019, s. 124-132</ref>

1700-luvulle tultaessa kabuki oli lähes katoamassa. Suosituksi olivat sen sijaan tulleet [[bunraku]]-nukketeatteriesitykset. Bunrakun suosio sai kabuki-teatterin omaksumaan [[Chikamatsu Monzaemoni]]n suosittuja bunraku-näytelmiä ihmisten esittämänä. Musiikkivaikutteita tuli puoelstaanpuolestaan [[jōruri]]-laulusta. Kabukin suosio kääntyi muutosten myötä jälleen nopeaan nousuun vuosisadan loppuun mennessä. Kabukin suosiosta huolimatta sitä halveksuttiin usein alaluokkaisena viihdemuotona, joka ei sopinut yläluokalle. Tämä johti toisaalta siihen, että taiteen muotona kabuki ei ollut riippuvainen yläluokkaisista tukijoista, vaan tavallisen kansan maksavista katsojista. Näin se säästyi Edo-kauden päättymisen yhteiskunnallisesta muutoksesta.<ref name="leht1" /> Japanin avauduttua länsimaille vuonna 1868 kabukia alettiin suunnata myös japanilaiselle yläluokalle. Kabukiin omaksuttiin myös perinteisten aiheiden rinnalle nykyaikaisia vaikutteita.<ref name="unesco">{{Verkkoviite | Osoite = https://ich.unesco.org/en/RL/kabuki-theatre-00163 | Nimeke = Kabuki theatre | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Intangible Heritage | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Unesco | Viitattu = 17.6.2019 | Kieli = {{en}} }}</ref> Japanilainen nationalismi nousi etenkin 1900-luvun alkupuoliskolla. Nationalismi hyödynsi myös taiteita, kuten kabukia. Monet näytelmät sovellettiin esittämään esimerkiksi sodan tapahtumia ja sen sankareita. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana kabukia onkin pidetty yhtenä voimakkaimmin sotaa tukeneista taidemuodoista.<ref>Lehtonen 2019, s. 213-220</ref>

Kabuki voidaan jakaa suurpiirteisesti draamallisiin ja tanssillisiin näytelmiin. Draamallisen esityksen paniotuspainotus on näyttelemisellä ja draamalla, siinä missä tanssilliset esitykset painottuvat tanssiin ja musiikkiin. Ero ei ole kuitenkaan täysin selvä, sillä draamalliset näytelmät voivat sisältää tanssia ja tanssilliset näytelmät draamaa. Kabuki-teatterin esityslavan yksi piirre on monipuolinen lavatekniikka. Lavaan voi kuulua esimerkiksi salaisia luukkuja ja käytäviä, sekä pyöriviä lavoja.<ref name="leht1" /> Kabuki-teatterin näytelmien aiheet kertoivat usein historiallisista tapahtumista tai rakkauteeenrakkauteen liittyvistä moraalisista ongelmista.<ref name="unesco" />

Kabuki-näytelmät olivat näyttelijävetoisia. Esitystä ei olla menty katsomaan niinkään sen tarinan, vaan näyttelijöiden takia. Näyttelijöillä on tyypillisesti liioiteltu maskeeraus ja värikkäät asut. Näytteleminen on tasapainoitteluatasapainottelua liitoitellunliioitellun ja luonnollisen välillä. Totutut tanssiliikkeet tulee esittää sulavasti ja esimerkiksi paikalleen jämähtävän ''mie''-tuijotuksen pysäyttävyyden tulee välittyä myös näytelmän katsojalle.<ref name="leht1" /> Näyttelijöiden monotoonista puhetta säestää musiikki.<ref name="unesco" />

Kabuki-näytelmät olivat Edo-kaudella koko päivän pituisia tapahtumia. Yleisölle oli tavallista näytelmää katsottaessa esimerkiksi syödä eväitä ja kommentoida lavatahtumialavatapahtumia äänekkäästi.<ref name="leht1" />

Kabukin musiikki koostuu tanssimusiikista, näytelmää säestävästä melodisesta musiikista, ääniefekteistä, sekä näytelmän alku- ja loppusoitosta. Musiikin tyyli vaihtelee joustavasti draamallisen näytelmän musiikista tanssinäytelmän musiikkiin. Nagauta on kabuki-musiikin genre, jota esitetään draama- ja tanssinäytelmissä. Kerronnallisia genrejä ovat kiyomoto ja tokiwazu. Tokiwazu on etenkin tansseja säestävä musiikki, kun taas kiyomotoa voidaan esittää soolona, sekä draaman tai tanssin taustalla. Kabukissa voidaan käyttää myös esimerkimksiesimerkiksi muualta lainattuja genrejä, kuten bunrakusta lainattua gidayūtata. Nykyisin yhdessä näytelmässä voidaan käyttää myös useita eri genrejä. Soitinryhmä voi olla sermin takana tai esillä lavalla. [[Shamisen]] muodostaa tyypillisesti soitinryhmän ytimen. Musiikkia esittävät myös laulajat ja [[hayashi]]-soitinryhmä. Kabuki-musiikkia voidaan esittää myös kokonaan ilman näytelmää.<ref name="leht1" />