Ero sivun ”Moskeija” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
stilisointia
Rivi 24:
 
==Moskeijan arkkitehtuuri==
 
Islamilaisessa maailmassa on kehittynyt useita eri moskeijatyyppejä. Varhaiset abbasidimoskeijat saivat esikuvansa kristillisistä kirkoista. Osmanityyliselle moskeijalle on ominaista avara, kupolin kattama rukoushuone sekä minareetit. Osmanityyli levisi Osmanien valtakunnan koko alueelle Balkanista Lähi-itään ja Pohois-Afrikkaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Lauri Tainio|Nimeke=Moskeija. Teoksessa: Joonas Maristo ja Andrei Segejeff (toim.) Aikamme monta islamia|Vuosi=2015|Sivu=182|Julkaisija=GAudeamus}}</ref> Tyyli alkoi muotoutua [[Anatolia|Anatoliassa]] jo ennen Konstantinopolin valloitusta, mutta sen ilmeisenä esikuvana oli Bysantin merkittävin rakennus eli [[Istanbul]]in [[Hagia Sofia]], vuonna 537 rakennettu kristillinen kirkko. Sen kupolirakenteen varhainen esikuva oli vuorostaan saatu Rooman Pantheonista, josta jäljet mahdollisesti johtavat keisari Neron Kultaiseen taloon. Konstantinopolin valloituksen jälkeen Hagia Sofia muutettiin moskeijaksi. 1900-luvulla [[maaöljy|öljyn]] tuoman vauraus johti uuteen moskeijarakentamisen aaltoon, joka on edistänyt islamilaista nykyarkkitehtuuria. Suunnittelutöihin ovat osallistuneet myös ei-islamilaiset arkkitehdit.
 
Moskeijaan kuuluu tavallisesti yksi tai useampi tornimainen [[minareetti]], josta rukouskutsu kuulutetaan. Minareetti vastaa kristillisten kirkkojen kirkontornia ja palvelee samoja tarkoituksia eli auttaa jumalanpalvelusmenojen alkamista koskevan viestin levittämistä ja toisaalta korkeudellaan ottaa haltuunsa kaupunkinäkymän. Minareetit kehittyivät vähitellen kirkontornia muistuttavista alkumuodoista nykyiseen solakkaan ulkoasuunsa.
 
Koska islaminuskoiset peseytyvät rituaalisesti ennen rukousta, moskeijaan kuuluu peseytymispaikka, joka sijaitsee joko sisäpihalla tai sisäänkäynnin yhteydessä. Usein peseytymispaikka on omassa katetussa paviljongissaan sisäpihan keskellä. Astuttaessa peseytymisaluetta – eteistä tai sisäpihaa – peremmälle saavutaan kalustamattomaan avoimeen tilaan. Tämän rukoussali on tavallisesti arkkitehtuuriltaan yksinkertainen, ja kattoa kannattelevat usein pylväsrivistöt. Rukoushuoneen lattian peittävät kokonaan matot.
 
Astuttaessa peseytymisaluetta – eteistä tai sisäpihaa – peremmälle saavutaan kalustamattomaan avoimeen tilaan. Tämän rukoussali on tavallisesti arkkitehtuuriltaan yksinkertainen, ja kattoa kannattelevat usein pylväsrivistöt. Rukoushuoneen lattian peittävät kokonaan matot.
 
Visuaalisesti muusta poikkeaa ''[[qibla]]''-seinä''',''' joka on yleensä sisäänkäyntiä vastapäätä. Oikeaoppisesti ''qibla''-seinän tulisi olla kohtisuorassa Mekkaan päin osoittavaa suoraa vasten. Näin rukoilemaan kokoontuneet asettumalla ''qibla''-seinän kanssa yhdensuuntaisiin riveihin suuntaavat samalla itsensä Mekkaan päin. ''Qibla''-seinässä, yleensä keskellä sitä, on ''[[mihrab]]''''',''' syvennys, josta seinän erottaa ''qibla''-seinäksi. ''[[Mihrab|Mihrabissa]]'' ei ole kalustusta toisin kuin tavallisesti kristillisen kirkon alttarin ympärillä. Jos moskeijassa on saarnastuoli eli '''''[[minbar]]''''' perjantaisaarnoja varten, se sijaitsee ''mihrabin'' vieressä.<ref>Mughal, M. A. Z. (2015). [https://dx.doi.org/10.1080/1683478X.2015.1055543 ''An Anthropological Perspective on the Mosque in Pakistan''], ''Asian Anthropology'' 14(2): 166-181.</ref>
 
Islamilaisessa maailmassa on kehittynyt useita eri moskeijatyyppejä. Merkittäviä ovat olleet varhaiset abbasidimoskeijat, T-kirjaimen muotoiset moskeijat sekä [[Anatolia]]n keskikupoliset moskeijat. 1900-luvulla [[maaöljy|öljyn]] tuoman vauraus johti uuteen moskeijarakentamisen aaltoon, joka on edistänyt islamilaisten nykyarkkitehtien asemaa ja johon ovat osallistuneet myös ei-islamilaiset arkkitehdit. Eräät maailman kuuluisimmista rakennuksista kuten [[Istanbul]]in [[Hagia Sofia]] ja [[Ateena]]n [[Parthenon]] ovat toimineet moskeijoina.
 
== Moskeijat Suomessa ==