Ero sivun ”Lääketieteen historia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lol moi Merkkaukset: seulottavat Visuaalinen muokkaus |
p Käyttäjän 91.159.85.159 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Dodi 8238 tekemään versioon. |
||
Rivi 2:
'''Lääketieteen historia''' on pitkä ja siksi osin myös hämärä. Aina on ollut ihmisiä, jotka ovat joutuneet erikoistumaan sairaiden ja heidän kipujensa kohtaamiseen. Länsimaisen [[Lääketiede|lääketieteen]] myyttinen perustaja on [[kreikka]]lainen jumala [[Asklepios]], joka oli tarun mukaan [[Apollon]]in poika. Käytännössä järkiperäisesti tauteihin suhtautuneen lääketieteen perusti länsimaissa [[Hippokrates]] Kosilainen, joka vaikutti 400- ja 300-luvuilla eaa. Antiikin lääketieteellisen tiedon koonsi puolestaan Klaudios [[Galenos]] 100-luvun jälkipuoliskolla. Hänen arvovaltansa ohjasi länsimaista lääketiedettä aina 1700-luvun alkupuolelle saakka. Galenoksen ajattelu perustui oppiin neljästä oletetusta ruumiinnesteestä, joita olivat keltainen sappi, musta sappi, veri ja lima. Lääkärit pyrkivät rohdoin ja ruokavaliolla palauttamaan näiden tasapainon.
[[Renessanssi]]n aikana lääketieteen edustajat alkoivat hiljalleen tutkia ihmisruumista [[Ruumiinavaus|ruumiinavauksin]]. [[Anatomia]]n kehitys avasi tien ihmisruumiin tarkempaan tuntemukseen. 1600-luvulla [[Mikroskooppi|mikroskoopin]] keksiminen mahdollisti [[solu]]jen ja [[verenkierto|verenkierron]] löytämisen.
1700-luvulla kirurgian ja lääketieteen oppialat alkoivat yhdistyä, kun kirurgian harjoittaminen siirtyi [[Välskäri|välskäreiltä]] lääkäreiden hoitoon. Tällöin keksittiin myös ensimmäinen rokotus, kun [[isorokko]]a vastaan alettiin rokottaa lehmänrokkovirusta sisältäneellä uutteella.
| |||