Ero sivun ”Johanniittain ritarikunta” versioiden välillä

[[KuvaTiedosto:Blason Ordre Malte 3D.svg|thumbpienoiskuva|150px| Johanniittain ritarikunnan pieni vaakuna]]

[[KuvaTiedosto:Smom.gif|thumb|150pxpienoiskuva|Johanniittain ritarikunnan lippu]]

'''Johanniittain ritarikunta''' ('''Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa''') syntyi vuonna [[1099]], kun ristiretkeläiset valloittivat [[Jerusalem]]in. Toiminta alkoi [[1080]] perustetun [[hospitaali]]n eli sairaalan pohjalta. Valloituksen jälkeen hospitaali sai merkittäviä maalahjoituksia sekä valloitetuilta alueilta että läntisestä Euroopasta. [[Ritarikunta]] alkoi toimia myös [[temppeliherrain ritarikunta|temppeliherrojen]] kaltaisena aseellisena taistelujärjestönä, joka osallistui [[ristiretki]]in ja myöhemmin sotiin turkkilaisia vastaan itäisellä Välimerellä.

[[KuvaTiedosto:Knights hospitaller.JPG|right|thumbpienoiskuva| Suurmestari ja ritareita kuvattuna 1400-luvulla]]

Toiminta hospitaalissa sairaiden hyväksi muodosti alkuun ritarikunnan toiminnan ytimen. Hospitaali saattoi ottaa hoitoonsa 2 000 potilasta ja sillä oli jopa oma synnytysosastonsa yksittäisine vuoteineen ja vastasyntyneille varattuine kehtoineen. Sairaanhoidollisen toiminnan ohella sääntökuntaan syntyi pian myös sotilaalliseen toimintaan keskittynyt haara. Tähän johti ilmeisesti sekä aatelissyntyisten liittyminen johanniittoihin että temppeliherrain vaikutus. Sotilaallinen toiminta oli jatkossa merkittävää Jerusalemin kuningaskunnan kannalta. Vuonna [[1133]] [[paaviPaavi]] [[Paschal II|Paschalis II]] tunnusti 1133 ritarikunnan itsenäiseksi organisaatioksi; sääntökunnaksi se hyväksyttiin varsinaisesti vasta vuonna [[1154]].

Vuonna [[1206]] pidetyssä yleiskapitulissa annetut statuutit (säädökset) antavat kuvan täysin muodostuneesta ritarikunnasta, jolle hospitaalitoiminta muodosti vain toissijaisen osan toiminnasta. Vuodesta [[1230]] alkaen ritariveljien asema olikin pappisveljiä merkittävämpi. Vuonna [[1262]] päätettiin, että johanniittain johdossa voi toimia vain [[ritari]], eikä enää pappi. Käytännössä myös muut korkeimmat virat oli varattu ritareille.

Vuosisatojen kuluessa Johanniittain Ritarikunta on joutunut siirtämään pääpaikkaansa useasti. Sääntökunnan toiminnan keskus oli vuoteen [[1187]] saakka Jerusalemissa, vuosina [[1191]]–[[1291]]1191–1291 [[Akko]]ssa. Palestiinan valloituksen jälkeen johanniitat siirtyivät [[Limassol]]iin [[Kypros|Kyprokselle]] vuonna [[1291]]. Vuonna [[1306]] johanniitat valloittivat [[Rodos|Rodoksen]], jonne päämaja siirtyi vuonna [[1309]]. Kun turkkilaiset valloittivat saaren vuonna [[1522]], johanniitat siirtyivät edelleen [[Malta]]lle [[1530]], joka toimi ns. Maltan ritarikunnan keskuksena aina vuoteen [[1798]]. [[Napoleon]]in vallattua Maltan ja hajotettua ritarikunnan heikentyneen ritarikunnan jäsenet pakenivat viimeisen Suurmestari Paavalin (Tsaari) suojeluksessa Pietariin. Historiallisen Maltan ritarikunnan toiminta ja olemassaolo voidaan perustellusti katsoa päättyneeksi Napoleonin valloitukseen 1798 sekä paavi Pius VII vuoden 1802 julistukseen, jolla hän julisti Maltan ritarikunnan yksipuolisesti katoliseksi ritarikunnaksi. Maltan ritarikunta perustettiin uudestaan Roomaan vuonna 1834. Tätä katolista ritarikuntaa kutsutaan [[Maltan ritarikunta|Maltan ritarikunnaksi]] (Sovereign Military Order of Malta eli SMOM).

Johanniittain Ritarikunnan saksankielinen jaosto on käytännössä toiminut yhtäjaksoisesti aina ritarikunnan perustamisesta nykypäivään asti. ''[[Balley Brandenburg]] des Ritterlichen Ordens Sankt Johannis vom Spital zu Jerusalem'' kääntyi [[reformaatio]]n aikana [[1500-luku|1500-luvulla]] [[Protestantismi|protestanttiseksi]]. Tämän mahdollisti osaksi saksankielisen jaoston jo 1300-luvulla nauttima erityinen autonominen status.