Ero sivun ”Jean-Baptiste Colbert” versioiden välillä

'''Jean-Baptiste Colbert''', Seignelayn vapaaherra ([[29. elokuuta]] [[1619]] [[Reims]] – [[6. syyskuuta]] [[1683]] [[Pariisi]]) oli [[ranska]]lainen valtiomies, talouspoliittisen filosofian ja [[colbertismi]]n kehittäjä sekä [[Ludvig XIV (Ranska)|Ludvig XIV:n]] kaikkivoipa ministeri. Hän uudisti maan valtiontalouden [[Merkantilismi|merkantilisminmerkantilismi]]n periaatteiden mukaisesti ja pyrki tekemään Ranskasta johtavan merivallan.<ref name=hss>{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki| Sivu = 721| Isbn = 951-0-22044-2 }}</ref>

Vuonna [[1640]] Colbertin ollessa 21-vuotias, hänen isänsä käytti henkilökohtaisia suhteitaan ja omaisuuttaan ostaakseen pojalleen viran, joka oli lopulta sotaministeriön valtiosihteerin avustajan tehtävä. Tämä tehtävä velvoitti matkustelemaan ja tarkastamaan armeijan yksiköitä. Tehtävä antoi Colbertille kohtuullisen arvovallan. Vuonna [[1645]] Colbertin serkku Saint-Pouange suositteli nuorukaista [[Michel Le TelleirilleTellier]]ille, joka oli sotaministeriön valtiosihteeri. Näin Colbert sai vuonna [[1649]] valtiosihteerin yksityissihteerin aseman. Vuonna [[1651]] [[Michel Le Tellier]] puolestaan esitteli Colbertin [[kardinaali Mazarin]]ille, joka uskoi hänelle valtakunnan huomattavimpiin kuuluvan henkilökohtaisen omaisuutensa hoidon. Tämän jälkeen Colbertin virkana oli valtion finanssihallinnon valvonta. Lokakuussa [[1659]] hän kirjoitti [[Nicolas Fouquet]]in, talousasioiden yli-intendentin, varojen väärinkäytöksistä. Hän väitti, että alle 50 % kerätyistä veroista saapui kuninkaalle ja valtion kirstuun.

Ennen kuolemaansa, [[10. maaliskuuta]] [[1661]] kardinaali Mazarin ehdotti kuninkaalle ColbierinColbertin ottamista palvelukseen. Syyskuussa 1661 Colbert vihdoinkin onnistui pyrkimyksissään saattaa Fouquet epäsuosioon. Artagnai pidätti Fouquet'n [[Nantes|Nantes'ssa]] 5. syyskuuta 1661, ja Colbertista tuli hänen seuraajansa finanssihallinnon johdossa, ensiksi valtionvarainvaltiovarain intendenttinä ja sittemmin vuodesta [[1665]] lähtien yleistarkastajana (''contrôleur général'').

Yleistarkastajan viran pysyessä Colbertin keskeisimpänä tehtävä,tehtävänä hän oli myös kuninkaan hovin valtiosihteeri (''secrétaire d'État à la Maison du Roi''). Colbert oli vakuuttunut kaupan keskeisestä asemasta [[kansantalous|kansantaloudessa]], ja sai kuninkaan suostumaan vuonna [[1669]] kauppalaivaston valtiosihteerin viran perustamiseen ja oli itse tämän viran ensimmäinen haltija. Kun Colbert lisäksi oli rakentamisen, taiteen ja käsityön yli-intendentti, hän käytännössä johti valtakunnan taiteellista toimintaa, joka oli tarkoitettu kuninkaallisten palatsien, eritoten [[Versaillesin palatsi|Versaillesin]] kalustamiseen. Vuonna [[1667]] hänet valittiin [[Ranskan akatemia]]n jäseneksi, tuolille numero 24. Aluksi hän oli jyrkkä ja kaunopuheinen, pukeutui mustaan, oli valtion palveluksessa jo aamulla kello viisi ja [[Madame de Sévigné]] kutsui häntä ”Pohjoiseksi” (''Le Nord'').

* Vuonna [[1663]] Colbert perusti Kirjoittamisen- ja kirjallisuuden akatemian (Académie des inscriptions et belles-lettres).

*Vuonna [[1664]] hänet nimitettiin rakennusten ja manufaktuurien yli-intendentiksi. Hän päätti kopioida naapurimaiden tuotantoa, jotta Ranska olisi tullut riippumattomaksi niiden tavarantoimituksista. Hän ei epäröinyt houkutella Ranskaan ulkomaista työvoimaa, joka sai manufaktuurit pyörimään. Hän suosi monopoleja. Hän paransi aiempia manufaktuureja, ja perusti uusia, eritoten [[lasinpuhallus|lasinpuhallukseen]] ja [[matto]]jen kudontaan erikoistuneita.

* Maaliskuussa vuonna [[1667]] Colbert nimitti Gabriel Nicolas de la Reynien poliisin kenraaliluutnantiksi ja näin hänestä tuli Ranskan ”ensimmäinen poliisi”, joka toi esille hyvin arvonsa sekä [[santarmi|santarmeille]] jaettä myös tavallisille poliiseille.

* Vuonna [[1668]] tultuaan merenkulun valtiosihteeriksi Colbert rakennutti 276 aluksen laivaston. Lopulta vuonna [[1681]] Ranska, joka onoli voittoisa niin merellä kuin maissakin, omisti 176 sota-aluksen laivaston, kun sillä muutamaa vuotta aiemmin oli ollut tuskin viittäkymmentäkään alusta.

* Poikansa Jean-Baptiste Colbertin, Seignelayn markiisin kanssa hän sai [[hansaliitto|hansakaupungeista]] Ranskaan käsityöläisiä, rakentajia ja köydenpunojia, jotka sijoittuivat laivanrakennustelakoille tai arsenaaleihin, joita oli valtakunnan keskeisissä satamakaupungeissa. Kun Colbert halusi varmistaa merivoimien henkilöstötarpeen, niin hän ei englantilaisten tavoin turvautunut lehdistöön tai kauppalaivastoon merenkulkijoiden pakottamiseksi sotalaivaston palvelukseen, josta käytettiin nimitystä ”laivastoon värväytyminen”. Colbert sitä vastoin varmistaakseen [[kaleeri]]laivojen miehistötarpeen, kehotti tuomareita tuomitsemaan niin paljon miehiä laivastoon kunkuin vain oli mahdollista. Tuolloin myös syrjäytyminen eli kulkurielämä oli myös kaleerituomion peruste.

* Hänen nimensä yhdistetään vielä tänäänkin colbertismiin, joka tarkoittaa talouspolitiikkaa, jonka mukaan valtiolla tulee olla keskeinen rooli talouselämässä ja tehdä [[InterventioInterventionismi|interventioita]]ita. Tämä erotti hänen talouspolitiikkansa Ranskassa muiden naapurimaiden poliitikoistapolitiikoista.

* Jean-Louis Bourgeon, Les Colbert avant Colbert;.

* Pierre Clément, Histoire de Colbert et de son administration. 1846;.

* François de Colbert, Histoire des Colbert du XVe au XXe siècle. Grenoble, 2000;.

* Daniel Dessert, Colbert ou le serpent venimeux. (Complexe, 2000);.

* Dokéo, l'encyclopédie. Nathan, sivut 244, 245 ;.